25. huhtikuuta 2017

Mallijuttuja

Kävin jälleen kameran edessä istumassa ja näyttämässä nätiltä. 









"Koko maanantain minä odotin
Odotin ropoja tililleni
Odotin kevättä

Odotin hyväksyntääsi
ja orastavan alkoholismini lyövän kapuloitaan rattaisiini 


Odotin pienen maailmani vihdoin hajoavan omaan mahdottomuuteensa


Ja tässä minä edelleen helvetti seison sateessa ja odotan
                                                                                                   liikennevaloissa."
                                                                                                                                                                                                JK

22. huhtikuuta 2017

Mikä tekee minusta erityisen

Me ollaan kaikki erilaisia, sen ei pitäisi olla enää vuonna 2017 mikään uutinen. Puhumme, katsomme ja ajattelemme eri tavalla... Lukuunottomatta minua ja toisen aivopuoliskoni omaavaa ystävätärtäni, mutta se on jo toinen stoori se. Pohdin erilaisuutta täälä blogissa viimeksi hurjat viisi vuotta sitten. Halusin jakaa teille seikkoja minusta, jotka yksilöllistävät juuri minut. Haluaisin ehkä myös että pohdit omaa erityisyttäsi tämän myötä ja ehkä postaat omatkin tunnusomaiset piirteesi ja tapasi, olivatpa ne sitten fyysisiä, psyykkisiä tai jopa ulkopuolisia asioita.

Mikä tekee Kylämahdista niin mahtavan?

HÖRÖKORVAT Muksuna mä vihasin mun korvia enemmän kun mitään. Ei mua juuri niiden vuoksi kiusattu, ainakaan niin että olisin siitä traumatisoinut, mutta koulun jälkeen lueskelin aina yhtä ja samaa artikkelia jostain vanhasta lehdestä, kuinka joku poika oli käynyt leikkauttamassa korvansa, koska ne olivat olleet juuri tällaiset höröt. Haaveilin siitä että saisin tavalliset korvat, sellaiset nätit ja pienet mitkä muillakin tytöillä oli, mutta en mä siitä kenellekkään puhunut. Olin oppinut pitämään tukkaa korvien päällä ja jossain vaiheessa huoli niistä vain jäi. Tänäpäivänä en vaihtaisi näitä dumbokorvia mihinkään. Ne viimeistelevät tyylini tällaisena joinain päivinä keijutyttönä ja toisinaan tummanpuhuvana sotajumalattarena.


TYÖ ja osaaminen - Joku sanoi joskus, että työn ei pitäisi antaa määrittää ihmistä, mutta minä olen eri mieltä niin kauan kun ihminen tekee sitä intohimosta. Olen sisustusartesaani, puuseppä, olen mukana järjestämässä kaikenlaisia tapahtumia, kiinnitän kuiturastoja ja kaikki tää kertoo minusta paljon ihmisenä. Se kertoo luovuudesta, rakkaudesta tehdä käsillä ja nähdä konkreettisesti se oman kätensä jälki ja se kertoo sosiaalisuudesta. Kuulen usein etten ole helposti lähestyttävä tyyppi, mutta kaikki jotka tuntevat mut, nauravat tälle väitteelle. Ystäväpiirissäni olen saanut lempinimen ”sisustushomo” –  Gay for designing. Minun puoleeni käännytään niin ruokapöydän kokoamiseen liittyvissä haasteissa kuin sävyvalinnoissa sekä mittatilaushuonekalujen valmistamisessakin.


LETKAUTUKSET Oi ne monet nerokkaat lausahdukset jotka ovat yllättäneet minutkin tullessaan suustani. Kerran poikaystäväni opetti mua pelaan jotain räiskintäpeliä, vaika yritin kieltäytyä koska nopeatempoiset pelit yksinkertaisesti stressaa mua. Jossain vaiheessa kun pääsin vauhtiin sen kanssa, niin out of nowhere huusin kovaan ääneen "Ainut oikea tuli on sarjatuli!" ja räiskin menemään. Siinä vaiheessa olisi ollut oikea hetki ottaa läppäri minulta pois. Näitä tulee niin jatkuvalla syötöllä, että ovatpa läheiseni miettineet "Kylänmahdin kootut" kokoelman luomista. Muita mieleenpainuneita on mm.  "House on liian hidasta tanssittavaksi" ja taannoin tännekkin julkaistu huuli kodittomista ritareista. Ilmeet ja huumorintaju menevät samaan kategoriaan tämän kanssa. Mut tuntevat ihmiset tietävät että olen todella ilmeikäs persoona. Tilannekomiikka, musta huumori ja itseironia ovat huumorin kolme parasta lajia.

SIIDERI (Jos kysyttäisiin ystäviltäni) tai tuttavallisemmin sidukki. Kävelin jokin kaunis viikonloppuilta taannoin entisessä kotonani siideri kädessä ja sinne juuri tullut ystävättäreni repesi nauramaan nähdessään minut. Ei minun naamassani ollut mitään, vaan hän totesikin "En oo nähnyt sua viimeseen neljään kuukauteen ilman siideriä" Mikä oli vain huonoa ajoitusta häneltä, kun oli sattunut kävelemään tilanteeseen aina satunnaisten after workien - tai viikonlopun rientojen aikaan. No mikä on paras siideri? FIZZ tai Happy Joe ja yhtä kuivana kun mun jutut, tietty. Vaihtoehtoinen juomavalinta maitokahvi. Koko ajan. Kaikkialla. Minut voi jäljittää jälkeeni jättämistä kahvikupeista, joissa on pieni liru kahvia pohjalla. Kahviholistina olenkin hiljattain aloittanut kokoamaan leikkimielistä galleriaa Instagramiin hashtagilla #sisustushomonaamukahvi, jossa näette useimmiten aamukahvini ja kulloinkin meneillään olevan projektin tai sen hetkisen fiiliksen. 





"Hän kysyi hiljaa
Emmekö kaikki ole erilaisia?

Ja minä jäin siihen ja tunsin olevani
                                                               Erilainen."

11. maaliskuuta 2017

Melankoliaa ja parhaita päiviä

Kaksi viimeistä syntymäpäivääni ovat olleet ikimuistoisia. Kahdella täysin eri tavalla. Viimevuonna itkin... Oikeastaan koko päivän. Ensin sen takia että olen nainen ja naiset nyt vaan toisinaan itkee elämäänsä. Etenkin syntymäpäivinään. Toisekseen sen takia että koirani nakersi puupalikkaa vähän turhan innokkaasti ja meinasi tukehtua siihen. Tärisevin käsin itku kurkussa tavoittelin eläinlääkäriä, jolloin mieheni otti puhelimen kädestäni ja sanoi että "Eihän tosta nyt tuu mitään" ja hoiti puhelun loppuun. Viimeistelin illan kahdella siiderillä veitsellä leikattavan hiljaisessa ilmapiirissä. 

Tänävuonna syntymäpäiväni oli hyvin erilainen. Olin edellisenä päivänä saanut asennettua kuiturastat takaisin kuontalooni ja aamu alkoikin niiden koristamisella Locksterin hellässä huomassa. Kävimme Onkiniemen rannassa kävelemässä kameran kanssa ja parikin oikein hyvää otosta jäi käteen. Kiitos Loska! Ilta jatkui äidin ja systerin kanssa Ineziin lasilliselle, josta mieheni ohjasi minut Ravintola Franklyyn syömään taivaallista lohta ja maailman suklaisinta suklaakakkua. Hyvin voitettujen bilispelien kautta kotiin, johon odotin illan päättyvän, mutta... Kotona odotti pöytä täynnä germinejä, ruusuja, suklaata ja paperi... Ensinnäkin hän muisti että gerbera on lempikukkani ja sen sekoittaminen pikkusiskoonsa germiniin on vain inhimillistä, mutta se paperi... Hän oli hommannut itselleen opetusluvan, jotta voi itse opettaa minut ajamaan autoa. Minut, jolla ei ikipäivänä olisi varaa ajokorttiin. Itkuunhan sekin ilta sitten päättyi, mutta ne oli erilaisia kyyneleitä ne. 


22-vuotias minä on väsynyt, mutta onnellinen. 







8. maaliskuuta 2017

DIY Boheemi laskualusta seinälaatasta

Saanen esitellä: Maailman helpoin tee-se-itse -laskualusta. Sain taannoin ystävättäreltäni ylijäämäpaloja Pukkilan laatoista. Ne ovat palvelleet sellaisenaan laskualustoina lasipöydällä tai sohvan leveillä käsinojilla. Haaveillessani Sinellin ihanaa tilpehööriä huojuvien hyllyjen välissä katseeni vangitsi tällaiset boheemit ääriviivatarrat. Laatan pohjaan voi laittaa tavalliset kalustetassut, minä sovelsin resurssien puutteessa kaksipuoliteipillä ja puulastuilla. Täydellistä. Kattilaa tälle laatalle ei enää voi laskea, mutta onneksi näitä riittää. Tarrasta jäi vielä siluetti käyttämättä... Mitähän sille keksin.









Hyvää naistenpäivää!