29. joulukuuta 2012

Kaikki nämä (uudet)vuodet

Niin se meni maailmanloppu, joulu ja pian koko vuosi, että ei muuta kun hyvää tulevaa vuodenvaihdetta! Vietin joulua äidillä Orivedellä kosteissa merkeissä, kuten viimevuonnakin. Koristelin kuusen aattona, autoin äitiä ruuanlaitossa ja söin konvehteja huuhdellen ne alas oluella. Siitä asti olen kärsinyt jonkinlaisesta kokovartaloihottumasta ja kuumeillut satunnaisesti, syönyt antihistamiinia ja huuhdellut nekin alas oluella. Se yhdistelmä tosin väsyttää. 

Torstaina ystäväni oli kylässä ja teimme ruokaa. Uhrasimme äidin mukaan antaman siian taivas ameeballe, paistoimme perunoita, teimme feikkikrutonkeja ja lisäsimme lautaselle minun itse tekemääni italiansalaattia. Nom! Vaikka olen totaalinen katastrofi keittiössä ja muutoinkin tapaturma-altis, niin perkele se oli hyvää. Osasyynä siihenkin voi olla se että ystäväni teki suurimman osan kaikesta.

Eilen tapasin vanhaa luokkatoveriani yläasteajoilta. Mitäköhän osaisin siitä kertoa? Nauroin hysteerisesti hänen kertomuksilleen ja näin hänessä uuden puolen, jota en aiemmin ollut huomannut. Hassua että hän on koko ajan asunut kahden kilometrin säteellä minusta ja nyt nään häntä vasta ensimmäistä kertaa peruskoulun jälkeen ja oikeasti pyrin tutustumaan häneen. Ilta loppui hieman lyhyeen, mutta se korjattakoon tuonnempana.


Näin vuoden ollessa lopuillaan voisin kerrata mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut, mutta tiivistelmänä se olisi varmaan ihastuin, rikoin pojan, ihastuin, join, rikoin pojan, ihastuin...

20. joulukuuta 2012

Vegan Black Metal Chef: Easy Meal Ideas of The Ages



Laughing Quite Loudly

Rakas joulupukki...


Tahtoisin joululahjaksi Wunderbaumin, sillä minulla ei muutoin ole kuusta, jonka alle voisit tuoda kaikki muut lahjani eikä kotiini mahdu oikeaa puuta. Lisäksi se tuoksuisi kivalta. Voit ripustaa sen eteiseen, siihen pieneen naulaan. Jookos...

19. joulukuuta 2012

Sairaan kaunis maailma - ja sen (t)uho


Jaa se olis sitten maailmanloppu perjantaina. Aurinkotuolini on valmiina parvekkeella lumihangessa, mutta maailmanlopun oluet on vielä ostamatta. Vai täytyiskö sitä oikeen skumppaa ostaa tuota hienoa, odotettua päivää varten ? Maailmanloppu nro. 21122012 on ehdottomasti syynä siihen, etten ostanut tänä vuonna ainuttakaan joululahjaa kenellekkään. Oikeastaan se on syynä kaikkeen siihen mitä en tehnyt tähän päivään mennessä, vaikka olisi pitänyt tai se olisi ollut suotavaa, joten anteeksi. Kuulemani mukaan meille on kuitenkin nyt suotu 7000 vuotta lisää tätä maailmaa, joten ei muuta kun End Of The World -Afterpartyt pystyyn ! En kuitenkaan taida nyt saada anteeksi...

tekemättä jättämättömyyttäni?

Ripaus piparin tuoksua pirtteihin


Mitä joulu merkitsee minulle ? Nykyään ei juuri vittuakaan pipariakaan. Ajatus siitä täydellisestä joulusta, jolloin saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa ja rentoutua, on viimevuosina menettänyt merkityksensä. 

Muistan aina joulun, jolloin olin vasta pieni tyttö. Vietimme joulua Porvoon Emäsalossa tätini luona. Siellä oli iso kartano, joka oli laitettu tosi nätiksi ja pihalla oli ulkotulia. Pienet kissanpennut nukkuivat kuusen alla ja ruokapöytä notkui herkkuja. Siellä kävi joulupukki, jonka luulen oikeasti tänäpäivänäkin olevan oikea. Hänen partansa oli oikea ja nuttunsa kulunut. Veljeni tai käydä häntä vetäisemässäkin parrasta. Kaikki oli koolla ja kaikki oli yhdessä. Se oli oikea joulu.

Nautin viimeksi joulusta toden teolla, no, pari vuotta sitten, jolloin koristelimme kuusen aattoaamuna äidillä, nautimme pari lasia valkkaria ja sain lahjaksi muun muassa Sid Viciousin elämäkertakirjan. Toissavuonna joulu alkoi olla väkinäistä. Humalaista. Pakkopullaa. Viimevuonna olin ajelemassa ystäväni kanssa ja join. En nauttinut alkoholia, vaan join erittäinkin humalahakuisesti. En huomannut lumihiutaleiden leijailevan maahan ja katsellut kuusen kauniita valoja hämärässä. Mitä joulu merkitsee sinulle ?


16. joulukuuta 2012

Tuoppi oltta ja muutama sointu

Kävellessäni lumisateessa erään puiston poikki ja erään biisin alkaessa soimaan hymy nousi huulilleni. "Slow white snow. A million places to end up. Bound by none. Making your plans as you go."

Perjantaina lähdin viimeisellä bussilla kotoa keskustaan kyllästyttyäni rypemään itsesäälissä ja yksinäisyydessä. Viinan katku tunkeutui tajuntaani naureskellessani neljän randomjätkän homovitseille ylivuotavassa linja-autossa. Ystäväni ja hänen ystävänsä odottivat minua Tampereen Bar Buldogissa tuolloin - humalassa pelaten shakkia. Naureskellen heidän humalatilaansa ja pelin mennessä kuollut vauva -vitseihin ja Chuck Norrisiin siemailin tuopin olutta myhäillen mielessäni ettei seuraavana päivänä tarvitsisi kärsiä krapulaa. Tänä viikonloppuna olen opetellut asioita;. Olen opetellut ajamaan autoa, soittamaan kitaraa ja poistumaan riitatilanteista. Olen yrittänyt myös oppia nauttimaan yksinolosta, mutta siihen tuskin tulen koskaan tottumaan.

14. joulukuuta 2012

Hobitti ja tappava yksinäisyys

3D tosiaan vie elokuvankatselun uudelle tasolle. HFR merkintä paljastui nopeammaksi kuvansyötöksi, jonka vuoksi hektisemmissä kohdissa eivät tahtoneet silmät pysyä mukana. Jo alussa tulleiden 3D-mainoksien aikana tajuntani räjähti. Like BOOM ! Kohtaukset joissa kuva liikkui hitaasti olivat kauniita. Maisemat ja yksityiskohdat... Olisin voinut uppoutua siihen maailmaan loppuiäkseni - Etenkin jos olisin tiennyt tämän illan tulevan. On perjantai ja ulkona on kaunista. Jostain syystä jäin juuri tänäiltana ilman seuraa. Nyt istun yksin kotona risti-istunnassa sängylläni ja kirjoitan. Edes yksinäisyysoluita en huomannut ostaa. Hiukseni ovat sekaisin ja tunnen itseni masentuneeksi muiden ilmoittaessaan sosiaalisissa medioissa lähtevänsä ties minne ystäviensä seuraan pitämään hauskaa. Täällä minä istun - Marttyyrina kuuntelemassa surullisia sointuja ja ryven itsesäälissä juoden omenamehua särkyneestä lasista joka on puoliksi tyhjä - Olisipa se edes käynyttä. Asiaa ei auttanut se, että tappelimme jälleen erään ihmisen kanssa. Hän sai minut tuntemaan itseni halvaksi ja lähti sitten hänkin pitämään hauskaa parempien ihmisten seuraan. Onko vika tosiaan minussa ?


On pimeää

Minua masentaa
Ahdistaa.

Tulisit piilostasi


Halaisit tuskani pois.

10. joulukuuta 2012

Ken kahlita voisi, sydän rinnassa toisen

Mustasukkaisuus. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin postauksessa Rakkaus on ruma sana. Mustasukkainen ihminen ajaa käytöksellään rakkaitaan vain kauemmas. Mustasukkainen ihminen on omistushaluinen. Mustasukkainen ihminen kyselee, vahtaa ja haastaa riitaa. En ole koskaan seurustellut yhtä mustasukkaisen ihmisen kanssa kuin nyt. Kun rakkaus, menettämisen - ja jätetyksi tulemisen pelko yhdistyvät vihaan, niin siitä syntyy tunnehirviö. Kun yrittää pitää toisesta kynsin hampain kiinni ja murisee jokaiselle vastaantulijalle kuin koira, niin lopputulos on päinvastainen. Henkilökohtaisesti en jaksa enää. Olen korviani myöden kahleissa ja minua ahdistaa. Kuka soitti ? Miks sulla meni noin kauan aikaa vastata ? Mitä aiot tehdä tänään ja huomenna ? Kenen kanssa ? Ja joka kerran jälkeen hän lupaa muuttua. Hän vähättelee itseään joka asiassa ja toisessa hetkessä hän tekee marttyyrikuoleman ja leikkii puolijumalaa.
Olen yksilö. A loner. Ainakin tässä elämäntilanteessa. Jos kaipaisin holhoajaa, niin muuttaisin takaisin äitini luokse, eikä hänkään olisi yhtä jyrkkä.



Typeryyksien ilmatilassa ihmisten välillä tapahtuu ihmetekoja.
Hämmästyn yhä.

Ruiskutan valoa ilmeillä kunnes luomet raottuvat itsestään.
Valveunien rauhoittavat kuvat kirjailtuna raapaisuina.
Miimikko koppinsa vankina.

Shamaani on alkoholisoitunut, voipunut jäähyväisiin.
Aseilla peilataan armoa.
Anteeksianto on heikoille.
Kärpänen elää juuri ja juuri muniakseen paskaan.

Sinun siipesi eivät ole enkelin, eivät edes linnun loukkaantuneen.
Sanasikin ovat halvaantuneita.
Ne putoavat samaan kuoppaan kansanmurhien ja johtajien, aivosi huoraavien kanssa.

Osasi on epäaforismi, lause keskellä kaikkea.
Kesken jäänyt, abortoitu suunnitelma.
Tyytyväisyys siihen mitä et saanut.
Irtoat hampaista.
Kaadut joka suuntaan.
Hylkäät luonteesi luvallisen kaipauksen;

Ruokaa, unta, seksiä...
Lunta sataa harmaanpelkosi peitoksi.

15. marraskuuta 2012

"Koska mä rakastan sua..."

Hän laski jokaisen päivän siitä kun aloimme tapailla. Sanoessani hänelle toissapäivänä, etten ollut vielä valmis uuteen suhteeseen ja etten pystynyt olemaan jutussa täysillä mukana, oli hän päässyt jo kolmeen kuukauteen ja yhteen päivään. Facebook-virallista suhdetta oli takana vain 12 päivää. Tänään olimme samalla työmaalla rakentamassa Kädentaitomessuja Pirkkahallissa. Hän vältteli katsettani ja tiesin käyttäytyneeni kuin hirviö. 

Olin rikkonut pojan.

Kävellessäni kohti wc-tiloja törmäsin häneen. Tervehdin normaalisti ja hän vastasi vaimeasti. Hetken päästä sain häneltä viestin, jossa hän kertoi tuoneensa loput tavarani luotaan. Hän odotti minua pääovilla ja kulki edelläni. Pääsin kipittämään hänen rinnalleen ja yritin heittää huonoa läppää keventääkseni tunnelmaa. Ilmasta tuli vain raskaampaa. Hän ojensi laukkuni autostaan ja poltti tupakkaa. Halasin häntä. Näin kuinka surullinen hän oli. Hän puhui minulle sanoja joita en ymmärtänyt.

Suutelimme. Hän nosti minut syliinsä. Nauroimme.

"Kun mä oon vihdoin löytäny sen mitä oon ettiny niin mä en päästä siitä helposti irti.
En oo koskaan tuntenu mitään tällästä ennen.
"

1. marraskuuta 2012

Rakkaus on ruma sana

Vuosi sitten elämäni muuttui täysin. Syksyn saapuessa Tampereelle loppui lähes nelivuotinen suhteeni entiseen kihlattuuni ja Halloweenina 2011 rakastuin jälleen Tammelan Makuunin kulmalla puoliltaöin. Rakkautta se oli kummallakin kertaa, mutta olen tähän päivään mennessä ymmärtänyt sellaisen asian, ettei se välttämättä ole ikuista. Rakkautta on monenlaista, eikä ensirakkauttaan unohda koskaan, vaikka siihen ei haluaisi palata.

Jostain kumman syystä rakkauteen kuuluu mustasukkaisuus. Mitä mustasukkaisuus oikeastaan o ? Onko se lyhytkestoinen tunne vai pitkäaikaisempi mieliala? Onko se ilmiö? Mustasukkaisuus on yhdistelmä erilaisia tunteita ja itse kutsuisin sitä yhdeksi tunnehirviöksi. Se on hylätyksi tulemisen pelko, johon yhdistyvät viha ja rakkaus. Joskus mustasukkaisuuteen liittyy ns. kirjoittamattomia sääntöjä sekä asioita, jotka asianomaiset tietävät, mutteivät koskaan puhu.

Kun he tapaavat, he puhuvat silloisesta suhteestaan. He pitävät yhteyttä lähes päivittäin. Heillä on inside-juttuja, joita minä en ymmärrä. Heillä on menneisyys. Tyttö tuntee hänet paremmin - niinkuin minä tahtoisin tuntea hänet. Minä istun puisella penkillä tuntien itseni typeräksi, koska luulen etten koskaan voi kilpailla heidän muistojensa kanssa. Vertaan itseäni liikaa muihin ja painan omanarvoni muiden alapuolelle. Tyttö on ystäväni. Poika - hän on on enemmän kuin ystäväni. He olivat toisilleen enemmän kuin ystäviä. Pitäisi muistaa että se on mennyt aikamuoto. Imperfekti. Minä olen preesens. ME olemme nykyaika.

15. syyskuuta 2012

Kuka ei olisi leikkinyt toukkaa camissa lauantai-iltana?



Asioilla on tapana järjestyä



I am asking for a way out of this lie... I can't live in the past and drown myself in memories... 

Näppäillessäni kitaraa ja samalla tuumaillen sanoja sen tahtiin, en voinut olla surullinen, vaikka kappale olikin mollivoittoinen. Olin juuri palannut Valkeakoskelta kotiin. Lausahdus "Minulla on unelma" sai minut nauramaan itsekseni. Ehkä asiat järjestyvät. Sittenkin. Silmäni tuntuvat pelaavan matopeliä tämän tekstin kirjainten seassa, sillä olen väsynyt. Onnellisesti väsynyt. Takanani on jälleen yksi loistava ilta, joka avasi hieman silmiäni. Tunnelin päässä näkyy pilkahdus uuden tunteet tuomaa valoa. Peilini on tänään kirkas ja näen siitä selvästi. Siinä on kaksi ruutua, jotka jakavat minut osiin - Yksi tahtoo jäädä, toinen mennä takaisin, kolmas tarttua tilaisuuteen. En edes halua tietää mitä muut osat heijastuksessani tahtovat. "Ajattelet liikaa. Lopeta se, koska se ei sovi sinulle." sanoi ystäväni. Onko tosiaan näin ? Mitä minä pelkään ?


Eilen suutelin vierasta miestä

Tänään puin sinulta tuoksuvat villasukat

Sata kertaa vannoin lähteväni

vaikka tuhat kertaa halusin hiljaa mielessäni jäädä

Nyt olen seonnut jo laskuissani


On syksy ja tekohengitän sydäntäni


Kiroan jokaisen hiljaisuuden.

6. syyskuuta 2012

A year ago


Tänään on se päivä, jota odotin peläten koko vuoden. Haikeus valtasi mielen sytyttäessäni yhdettätoista kynttilää kotiini hänelle. Tasan vuosi sitten hyvä ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa. Aika on kulunut tavattoman nopeasti. Se on sellainen asia, jota ei pieni ihmismieli oikein ymmärrä. Eräänä päivänä hän on siinä ja sitten hän on poissa. Ihan kuin sillä olisi ollut joku tarkoitus, että olin nähnyt hänet edeltävänä viikonloppuna ja sopinut vanhoja kaunoja, vaikkei sellaisia varmaan ollutkaan koskaan. Hän oli kaikkiaan positiivinen ihminen ja tulee elämään aina muistoissamme. Ei ole mitään sellaista, mikä toisi hänet takaisin, enkä osaa pukea ajatuksiani sanoiksi muutenkaan. Olen täällä ja muistan sinua. Tiedä se. Muuta en osaa sanoa. Tämä on niin perkeleen vaikeaa. Asiaa ei auta ollenkaan taloyhtiön vuotuiset grillibileet, jotka on vuosittain juuri tänä päivänä. Aivan kuin muistuttamassa jostakin. Tirautan kyyneleen vielä vuodenkin jälkeen. Tämä on niin vitun väärin.


Tämä vuosi on ollut kipein sydämeni muisto

                                           Sieluni raskain taakka

Kuitenkin näiden päivien kääntöpuolella on jotain kauneinta mitä ihmisellä on
Surun vaakakupissa
Suurin rakkaus

Olen niin pieni ihminen
ettei sydäntäni ole rakennettu kantamaan näin raskaita asioita

Tämän kuun kiertäessä olen pelännyt paljon
                                           Olen menettänyt liikaa


1. syyskuuta 2012

You step a little closer each day


Kitarakaupat kaverini kanssa peruuntuivat tiistailta, koska  tahdoin välttämättä kitaran nailonkielisenä sormiani ajatellen näin alkuvaiheessa. Tuliterä soitin houkutteli, ja tiesin ettei laadukasta sellaista saa alle satasen. Se ero, joka on sadan- ja neljänsadan euron soittimien välillä, on uskomaton. Kävinkin TammerPianossa eilen katselemassa ja koittamassa erilaisia ja erihintaisia kaunottaria ystäväni kanssa ja päädyinkin ostamaan sieltä itselleni sen rakkaimman, ensikitaran.  Tämä ystäväni on auttanut minua kovasti pääsemään soittamisen makuun ja on varmasti jatkossakin tukenani tuon pelottavan uuden soittimen kanssa, koska on itse soittanut neljätoista vuotta. Etsin mahdollisimman perinteistä ja laadukasta akustista hyvään hintaan. Millainen olisikaan kitaristi ilman kitaraa ?

23. elokuuta 2012

Pari sanaa erilaisuudesta

Keräillessäni ystävättäni vaaleanvihreitä hiuksia tietokoneeni näppäimiltä, aloin miettiä stereotypioita sekä ihmisten olettamuksia toisen ulkonäön perusteella. Tämä ystäväni kertoi kuinka häntä oltiin kohdeltu erittäin tökerösti jollain keskustanalueen R-kioskilla, kun he olivat kaveriporukalla menneet sinne tarkoituksenaan ostaa olutta. Heillä ei ollut kiire minnekkään, joten he kuluttivat kaupassa aikaa hieman normaalia enemmän. No tämä meni sitten kassalle lava Kukkoa kainalossaan, kuitenkaan voimatta ostaa sitä, koska tilin saldo ei tähän riittänyt. He olivat poistumassa kaupasta aivan asiallisesti, kunnes joku vanhempi mieshenkilö alkaa heille huutamaan Ettei heidän tarvitse näyttää naamaansa täällä enää kertaakaan, koska he ovat varastelevia nistejä. Mikä oikeus vanhoilla - tai nuorilla - ihmisillä on tuomita toisia ulkonäön perusteella? Tyttö oli vittuillakseen näyttänyt vaarille kyynärtaipeitaan ja kysynyt että Näyttääkö tämä siltä että narkkaan? Mies ei ollut meinannut päästää heitä poistumaan kaupasta, vaan seisoi oven edessä kuin mikäkin sankari.

Juuri tällainen saatanan lokeroiminen saa vereni kiehumaan. Sinulla on erivärinen tukka tai vääränlaiset kuteet, niin olet joko narkki tai vandaali. Kuljet isommassa porukassa kadulla, niin varmasti olette menossa hakkaamaan vanhuksia tai myymään huumeita/itseänne. Nämä ihmiset eivät ole erilaisia - He ovat omanlaisiaan. Heidän tarkoituksensa ei ole aiheuttaa pahennusta, vaan selviytyä siitä samasta saatanan jokapäiväisestä arjesta, kuin se naapurin kiltti mammakin. 
Erilainen hän oli Ei niin kuin muut Erilainen puhe Erilainen mieli Erilainen katse hänellä oli. Kerran pihalla hän tuli luokseni ja sanoi: - Kuule Ollaanko kavereita ? Olet erilainen Et niin kuin muut - Erilainen ?! huusin Jos joku on niin sinä Hän katsoi minuun ja kysyi hiljaa: - Emmekö kaikki ole ? Jäin siihen ja tunsin olevani Erilainen. Erilainen minä olin En niin kuin muut Erilainen puhe Erilainen mieli Erilainen katse minulla oli.








18. elokuuta 2012

Syntymäpäivänäsi


Hei Pauli.

Tiedäthän sen, että kuljet aina mukanamme,

vaikka et olekkaan enää täällä luonamme.

Niinkuin tiedät, muistelemme sinua joka ilta,

ennenkuin käymme nukkumaan.

Muistosi on siinä ihan lähellämme.

Sydämissämme.

Myös minun kynttiläni sinulle,

palaa yöpöydälläni syntymäpäivänäsi.

Mutta kuten tiedät,

muistamme sinua muutenkin.

Muistamme sinua joka päivä.


Rakastamme sinua Pauli.

Ja sinä tiedät sen kyllä.

Ikävä. Hyvää syntymäpäviää ! ♥


16. elokuuta 2012

Uskaltamatta et voi edetä

Tiedättekö mitä on uusien ihmisten tapaaminen ? Rohkeutta. Pelottomuutta. Sitä voisi verrata vaikka siihen pieneen hämähäkkiin joka rakensi seittinsä riippusillaksi tien yli. Se oli viisas pieni hämähäkki, johon törmäsin eilen Kissanmaalla kävellessäni. Matkalla olisi voinut vaikka auto ajaa sen kauniin seitin päälle ja pienen hämähäkin olisi täytynyt aloittaa alusta, mutta hämähäkki oli rohkea.  Se onkin tämän postauksen aihe. Rohkeus.

Koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja se, kuinka ulospäinsuuntautunut ihminen on perustuu ihmisen persoonallisuuteen, niin hän antaa ja tarvitsee tätä kaikkea. Psyykkisellä tasolla ihminen joutuu kohtaamaan itsensä henkisesti, fyysisesti hän ei ehkä tykkää ulkonäöstään ja sitten pitäisi vielä sotkea sosiaaliset kuviot mukaan, joka tarkoittaa mm. juuri uusien ihmisten tapaamista. Ei ihme, että nuoret ovat joskus sekaisin tunne-elämänsä kanssa. Tämä kokonaisuus tulee esiin mm. esiintymisjännityksen kokemisena ja se, kun kätesi hikoavat ensimmäisillä treffeillä on juuri tätä.
Puhuin erään tuttavani kanssa puhelimessa kuunnellen hassua satua rakkaudesta ja hän kertoi minulle eräänlaisesta positiivisuushaasteesta. Olen nyt toista päivää mukana tässä ja toistaiseksi hyvin menee, vaikka tiukkaa on tehnyt; Tänään en herännyt kouluun ja sain tietää että kaikki mahdolliset tämän kuun rahat tulevatkin vasta ensikuussa. Ideana tässä on siis se, että vaikka mikä vituttaisi niin maan perkeleesti, niin yritä päästä tästä vihasta ja turhautumisesta eroon alle viidessä minuutissa. Yritä etsiä asiasta edes yksi positiivinen asia. Jos kyseessä on esimerkiksi joku aivan täysi kyrpä, etkä keksi hänestä mitään muuta positiivista, niin ajattele vaikka että No ompas sillä hieno paita. Haastetta tulisi kestää kymmenen päivää, ja jos ajattelet negatiivisia kauemmin kuin viisi minuuttia, on haaste aloitettava alusta.

10. elokuuta 2012

Henkilökohtaisuuksia


Tänään viimeistä päivää pelatessani dominoa shampoopulloilla Kalevan S-marketissa, havahduin miettimästä suhteita - Erityisesti tätä erästä. Takanamme on yhteisiä hyviä aikoja, mutta hän ei tahdo viettää aikaa kanssani, ellen lupaa hänelle punaista tupaa ja perunamaata. Hän on minulle erityisen tärkeä ja rakastan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hän ei voi istua kanssani kahvipöytään tai oluelle vain ystävänä. Herää kysymys - Miksi? Miksi tämä saatanan maailma on nykyään sellaista armotonta pilkun nussimista, ettei siltä saa hetken rauhaa? Jos tykkää viettää aikaa toisen kanssa, niin tarvitaanko siinä se fuckin' sitoutuminen, jotta voidaan nauraa yhdessä? Kysympä vaan.


Palataanpa ajassa taaksepäin about tismalleen kaksi ja puoli vuotta. Olin tuo pörrötukkainen teini, joka verhosi naamansa kajaaliin ja jolla oli enemmän ystäviä kuin sormilla ja varpailla voi laskea. Pelkästään jo ystäviä oli niin paljon, enkä edes osaa laskea niin pitkälle kuinka monta niitä kavereita sitten oli. Olin onnellisessa parisuhteessa ja ympärilläni oli paljon ihmisiä. Minulla oli kaksi ihanaa kissaa, joita rakastin paapoa. Vietin paljon aikaa silloisen kihlattuni luona ja yksi parhaista ystävistäni asui hänen naapurissaan. Elämä oli niin helppoa silloin, vaikkei sitä tajunnutkaan. Äitini sairastui syöpään tuona kesänä ja muutin takaisin kotiin hoitaakseni häntä.

Missä sitten olen nyt? Olen se sama pörrötukkainen teini, mutta kapinoin aikuistumista vastaan. Peter Pan -syndroomako se on? Nyt minulla on liikaa sormia yhdessäkin kädessä laskeakseni ystäväni ja määritelmä ystävän ja kaverin rajasta on häilyvä. Olen sinkku ja äitini soittaa minulle kerran, ehkä kaksi viikossa kysyäkseen kuulumisiani. Asun Tampereella soluasunnossa mukavan tytön kanssa, opiskelen liian kaukana täältä ja vietän päiväni kuunnellen musiikkia ja miettien yksinäisyyttäni katsellen ohi ajavia autoja viidennen kerroksen ikkunastani. Öisin en juuri nuku, koska en koskaan oppinut nukkumaan yksin ja minulla ei näinä päivinä juuri ole ketään kenelle puhua. Minulla ei ole enää kissoja, mutta äitini on parantunut syövästä ja se pelastaa tämän tarinan.

9. elokuuta 2012

Love is just a camouflage

Tämä aamu oli kylmä. Pystyin näkemään hengitykseni Hallilan kohmeisia katuja vasten. Tämä aamu ei ollut kuin muut aamut. Tämä aamu oli täynnä melankoliaa ja mietteitä elämästä. Mistä elämän tärkeät valinnat koostuvat? Miksi teemme päätöksiä, joita emme välttämättä halua, mutta toivomme, että ne vievät meitä kohti parempia aamuja? Suhteet on niin perkeleen vaikeita ja tilanteet muuttuu jatkuvasti. Luovutanko liian helpolla?


"If I'm alone I cannot hate

I don't deserve to have you..."




Merkitsen tämän päivän kalenteriin ja kiroan sen alimpaan helvettiin. Tiedän ensi vuonna jäädä nukkumaan. Tänään kaikki on toisin, enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Miksi missään ei ole tarpeeksi hyvä olla? Ehkä rakastun liian helposti. Tänään tunnen ansaitsevani olla yksin. Tänään tunnen ettei minusta ole mihinkään ja silti pitäisi pystyä kaikkeen. Miksi teemme, niinkuin teemme ?