29. tammikuuta 2012

Last night by eyes of a stranger


Lasisen olutpullon kaulalle ilmankosteudesta tiivistyneet kastepisarat valuivat hiljalleen hänen sormilleen, juodessaan Koff-merkkistä nautintojuomaa. Muutamat ihmiset olivat tulleet Hallilassa sijaitsevaan asuntoon. Mp3-soittimen datavirrasta Universal serial Bus 2:n kautta kulkeva informaatio muodostui kannettavan tietokoneen kaijuttimien kautta siniaaltojen maailmaan, kuulostaen musiikilta. Kappaleen 4/4:osaan menevä 120 temmolla jauhava musiikki siivitti heidän keskustelujaan. Instant messengerin eli tuttavallisemmin mesen ollessa auki, hänen naamanpiirteensä antoivat kuvan vittuuntuneesta mielentilasta. Tämä saattoi pitää paikkaansa, sillä tilanteen absurdi olemus sai irrelevantin argumentoinnin kuulostamaan tyhjältä paskan jauhamiselta. 
Hän havahtui kulkiessaan keskustorin ohi, kuullessaan muutaman keski-ikäisen kaljamahaisen miehen viidenkympin-kriisin innoittamia säälittäviä iskuyrityksiä. Pimeydestä hän astui valoon ja huomasi sen, sen, jota oli odottanut koko päivän. Siellä se makasi sängyllä, hänen oma rakas tyynynsä.

27. tammikuuta 2012

I cover my eyes, still all I see is you



Tämä ei voi tapahtua, ei yhdelle ihmiselle yhen viikon aikana. Olen menettänyt... niin paljon. Nuorimmaiseni Majurin, ja nyt... ainokaiseni Iniestan. Se ei kai tahtonut olla täällä yksin. Iniesta oli maanantaina kolarissa, tuli kotiin huonovointisena. Äiti vei sen eläinlääkäriin ja poika jouduttiin lopettamaan. Sain kuulla vasta eilen, koska äiti arveli mun romahtavan aivan täysin jos olis kertonut aiemmin.

Musta tuntuu että alan turtuun tähän kaikkeen paskaan. Multa on viety kaks rakkainta asiaa tässä maailmassa, enkä jaksa itkee enää. Mun silmät on niin kipeet ja punaset siitä itkun määrästä että niitä polttaa jatkuvasti, enkä oikeen näe. Nuku hyvin sinäkin, rakas




At night I trip without you and hope that I don't wake up,
'cause waking up without you is like drinking from an empty cup.

23. tammikuuta 2012

Farewell my friend




Arvostettu ja kunnioitettu Majuri on poistunut luotamme. Kirjottaminen tuntuu raskaalta. Näin Majurin viimeisen kerran perjantaina iltapäivällä, kun olin äidin luona käymässä ja päästin sen ulos. Illan hämärtyessä ihmettelin kun ei poikaa kuulu kotiin. Seuraavana aamuna lähdin takaisin Tampereelle, sanoin äidille että ilmoittaa kun vauva tulee kotiin. Lauantai-iltana sain äidiltä viestin; "Kamalia on uutiset, kettu vei". Ajattelin sen olevan todella huonoa pilaa, kunnes äiti soitti itkien...



5. tammikuuta 2012

Yksin paikassa jota en tunne, kotiin ei voi palata


"Tämän talon seinät ovat paperista:

kuulen naapurin sydämen särkyvän 
kynttilä syttyy pimenevään iltaan

Kukaan ei soita ovikelloa
viisarit hidastavat lyöntejään 
ja ikkunat helisevät hiljaisuudesta"