23. heinäkuuta 2012

Kun kesä on lopuillaan

Istuimme Sorsapuistossa ja jouduimme toteamaan, että kesä on pian ohi. Kyllä, surullista mutta totta. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä ja ilma syksyinen. Tänä kesänä en ole juuri tehnyt mitään. En ole käynyt Yyterissä tavalliseen tapaani, en ole käynyt festareilla tai keikoilla, en ole kokenut mitään suuria muutoksia tai ikimuistoisia tapahtumia. Tämä kesä on ollut niin erilainen, kuin edelliset. Piirit on pienemmät ja ihmiset muuttuneet. Kaupunki on perkeleesti isompi ja minä ihmisyydessäni kovin pieni.






18. heinäkuuta 2012

Anteeksi

Viimeaikaisen sekavan elämäntilanteen vuoksi inspiraatio minkäänlaiseen kiinnostavaan postaamiseen on ollut tiessään. Olen kuunnellut liikaa ystävieni neuvoja ja liian vähän itseäni. En ole tyytynyt siihen tukeen ja turvaan mikä minulle on suotu. Olen kompastellut rappusissa (konkreettisesti) ja nähnyt kamalia valveunia, joita en ole saanut pois päästäni. 

Olen antanut rakkaideni ymmärtää, mutten ole ymmärtänyt antaa. Olen pahoittanut ihmisten mieliä omalla typerällä toiminnallani ja nyt se loppuu. En halua satuttaa itseäni ja muita enempää. Joku sanoi joskus, että asioilla on tapana järjestyä. Tahdon uskoa siihen. Tahdon myös pyytää anteeksi kaikilta, jotka olen sotkenut mukaan siihen pääni sisällä tapahtuvaan hirviöön. Tahdon etenkin pyytää anteeksi kaikilta, jotka ovat joskus minua rakastaneet.



Joku voisi sanoa että olen tunteeton, mutta en ole

En vain näytä tunteitani kaikille



Kuinka moni on nähny sen ihmisen joka itkee itsensä uneen

Koska hänestä tuntuu pahalta toisen puolesta


Kuinka moni on tavannut sen hiljaisen ja mietteliään tytön
joka sulkee kaiken muun maailman pois yrittäessään miettiä ratkaisua ongelmaan
Kuitenkaan sitä koskaan ei löydä

Kuinka moni uskoisi tytöstä että hän olisi valmis kuolemaan 
Rakkaidensa tähden

Kuinka moni väittäisi vastaan jos joku sanoisi
että tyttö on valmis tekemään kaikkensa
Jotta hänen rakkaansa voisivat hyvin

11. heinäkuuta 2012

Tiskipöytä kiiltää ja sukat on silitetty - Takaisin Hallilaan


Halusin pelastaa sademetsät

köyhät ja nälkäiset



Keräsin pennejä pennien päälle
Halusin ostaa nelivetomaasturin

Olin kaikille kiltti
Ymmärsin
Autoin

Minulla oli parisuhde ja perhe
Opiskelin ja olin nuhteeton työmyyrä
Tiskipöytä kiilsi ja sukat oli silitetty 



Illalla katsoin uutiset

Aamulla peiliin



Minulla oli se kaikki

enkä voinut olla onnellinen



9. heinäkuuta 2012

Tyylilyyli jo nuorena






Iltojen hämärtyessä Koskenranta täytyy humalaisten ihmisten lisäksi jostain erittäin allergisoivasta. En tarkoita allergiaa humalahakuisesti juovien teinien mieshakuiseen alastomuuteen, vaan joitain öttimöntiäisiä, jotka ovat saaneet oikean jalkani turpoamaan tikattuaan reiteeni kauniin helminauhan, niin että farkut puristavat toisen reiden kohdalta ja punoitus sekä kutina on järkyttävä.asuja etc.





Voi tätä ilon päivää, jolloin sain ainoan kotiavaimeni takaisin loiseni lähdettyä suorittamaan asevelvollisuutta Keuruulle pioneerirykmenttiin. Pääsen eroon siitä miehen parfyymin hajusta, joka on vallannut asuntoani jo kuukauden päivät. Voi samalla tätä surun päivää, kun jouduin luovuttamaan pienen rottapojat ystäväni huostaan väliaikaisesti; Viereiseen huoneeseen on nimittäin muuttamassa uusi tyttö. 









Yksi pojista nukkui pois viime viikolla. Seuraava on heistä sille kilteimmälle, Rätille ♥


Hyvää yötä vauva,

nuku rauhassa pikkuinen.



Hyvää yötä rakas, 
nuku rauhassa suloinen.



Pehmeytesi nyt pois on.

1. heinäkuuta 2012

Tik.. tok.. tik.. tok..





Uusi ihana rannekelloni on nyt kolmen päivän ajan muistuttanut minua jokaisen sekunnin kulumisesta pienellä mutta ärsyttävällä, korvia raastavalla äänellään. Minun oli lähdettävä paikkaan, jossa tietäisin, etten voisi uutta ihanaa rannekelloani kuulla; Vanhoille kotikulmilleni, jotka oi, tuoksuvatkin niin hyvälle, vaikka vajaa vuosi sitten muuttaessani sieltä pois, en nähnyt Orivedessä häivähdystäkään mistään valoisasta. 




Kahvit porisivat rakkaan ystäväni ja hänen pienen suloisen poikansa kotona. Pieni hurmuri kyllä pitäisi huolen, ettei rannekellon tikitys kuulu. Parisuhdekriisien ja koirien rapsuttelun jälkeen matkani jatkua talon yläkertaan; Toiseen asuntoon, jonne minut oli kutsuttu illalliselle ystävien kanssa. Alkuruuaksi söimme aivan tajuttoman hyvää ja kermaista kasvissosetta aurajuustolla, joka ei ole edes samaa sukua niiden soseiden kanssa, joita yläasteen kotitaloustunnilla teimme ohjaajan määräyksestä. Pääruuastakin propsit kokeille, eli possun ulkofileetä lisukkeenaan lohkoperunoita sekä punaviinikastiketta; punaviinilasillista unohtamatta. Menu kertoi jälkiruuan olevan mustikka-rahkapiirakkaa.