15. syyskuuta 2012

Kuka ei olisi leikkinyt toukkaa camissa lauantai-iltana?



Asioilla on tapana järjestyä



I am asking for a way out of this lie... I can't live in the past and drown myself in memories... 

Näppäillessäni kitaraa ja samalla tuumaillen sanoja sen tahtiin, en voinut olla surullinen, vaikka kappale olikin mollivoittoinen. Olin juuri palannut Valkeakoskelta kotiin. Lausahdus "Minulla on unelma" sai minut nauramaan itsekseni. Ehkä asiat järjestyvät. Sittenkin. Silmäni tuntuvat pelaavan matopeliä tämän tekstin kirjainten seassa, sillä olen väsynyt. Onnellisesti väsynyt. Takanani on jälleen yksi loistava ilta, joka avasi hieman silmiäni. Tunnelin päässä näkyy pilkahdus uuden tunteet tuomaa valoa. Peilini on tänään kirkas ja näen siitä selvästi. Siinä on kaksi ruutua, jotka jakavat minut osiin - Yksi tahtoo jäädä, toinen mennä takaisin, kolmas tarttua tilaisuuteen. En edes halua tietää mitä muut osat heijastuksessani tahtovat. "Ajattelet liikaa. Lopeta se, koska se ei sovi sinulle." sanoi ystäväni. Onko tosiaan näin ? Mitä minä pelkään ?


Eilen suutelin vierasta miestä

Tänään puin sinulta tuoksuvat villasukat

Sata kertaa vannoin lähteväni

vaikka tuhat kertaa halusin hiljaa mielessäni jäädä

Nyt olen seonnut jo laskuissani


On syksy ja tekohengitän sydäntäni


Kiroan jokaisen hiljaisuuden.

6. syyskuuta 2012

A year ago


Tänään on se päivä, jota odotin peläten koko vuoden. Haikeus valtasi mielen sytyttäessäni yhdettätoista kynttilää kotiini hänelle. Tasan vuosi sitten hyvä ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa. Aika on kulunut tavattoman nopeasti. Se on sellainen asia, jota ei pieni ihmismieli oikein ymmärrä. Eräänä päivänä hän on siinä ja sitten hän on poissa. Ihan kuin sillä olisi ollut joku tarkoitus, että olin nähnyt hänet edeltävänä viikonloppuna ja sopinut vanhoja kaunoja, vaikkei sellaisia varmaan ollutkaan koskaan. Hän oli kaikkiaan positiivinen ihminen ja tulee elämään aina muistoissamme. Ei ole mitään sellaista, mikä toisi hänet takaisin, enkä osaa pukea ajatuksiani sanoiksi muutenkaan. Olen täällä ja muistan sinua. Tiedä se. Muuta en osaa sanoa. Tämä on niin perkeleen vaikeaa. Asiaa ei auta ollenkaan taloyhtiön vuotuiset grillibileet, jotka on vuosittain juuri tänä päivänä. Aivan kuin muistuttamassa jostakin. Tirautan kyyneleen vielä vuodenkin jälkeen. Tämä on niin vitun väärin.


Tämä vuosi on ollut kipein sydämeni muisto

                                           Sieluni raskain taakka

Kuitenkin näiden päivien kääntöpuolella on jotain kauneinta mitä ihmisellä on
Surun vaakakupissa
Suurin rakkaus

Olen niin pieni ihminen
ettei sydäntäni ole rakennettu kantamaan näin raskaita asioita

Tämän kuun kiertäessä olen pelännyt paljon
                                           Olen menettänyt liikaa


1. syyskuuta 2012

You step a little closer each day


Kitarakaupat kaverini kanssa peruuntuivat tiistailta, koska  tahdoin välttämättä kitaran nailonkielisenä sormiani ajatellen näin alkuvaiheessa. Tuliterä soitin houkutteli, ja tiesin ettei laadukasta sellaista saa alle satasen. Se ero, joka on sadan- ja neljänsadan euron soittimien välillä, on uskomaton. Kävinkin TammerPianossa eilen katselemassa ja koittamassa erilaisia ja erihintaisia kaunottaria ystäväni kanssa ja päädyinkin ostamaan sieltä itselleni sen rakkaimman, ensikitaran.  Tämä ystäväni on auttanut minua kovasti pääsemään soittamisen makuun ja on varmasti jatkossakin tukenani tuon pelottavan uuden soittimen kanssa, koska on itse soittanut neljätoista vuotta. Etsin mahdollisimman perinteistä ja laadukasta akustista hyvään hintaan. Millainen olisikaan kitaristi ilman kitaraa ?