15. marraskuuta 2012

"Koska mä rakastan sua..."

Hän laski jokaisen päivän siitä kun aloimme tapailla. Sanoessani hänelle toissapäivänä, etten ollut vielä valmis uuteen suhteeseen ja etten pystynyt olemaan jutussa täysillä mukana, oli hän päässyt jo kolmeen kuukauteen ja yhteen päivään. Facebook-virallista suhdetta oli takana vain 12 päivää. Tänään olimme samalla työmaalla rakentamassa Kädentaitomessuja Pirkkahallissa. Hän vältteli katsettani ja tiesin käyttäytyneeni kuin hirviö. 

Olin rikkonut pojan.

Kävellessäni kohti wc-tiloja törmäsin häneen. Tervehdin normaalisti ja hän vastasi vaimeasti. Hetken päästä sain häneltä viestin, jossa hän kertoi tuoneensa loput tavarani luotaan. Hän odotti minua pääovilla ja kulki edelläni. Pääsin kipittämään hänen rinnalleen ja yritin heittää huonoa läppää keventääkseni tunnelmaa. Ilmasta tuli vain raskaampaa. Hän ojensi laukkuni autostaan ja poltti tupakkaa. Halasin häntä. Näin kuinka surullinen hän oli. Hän puhui minulle sanoja joita en ymmärtänyt.

Suutelimme. Hän nosti minut syliinsä. Nauroimme.

"Kun mä oon vihdoin löytäny sen mitä oon ettiny niin mä en päästä siitä helposti irti.
En oo koskaan tuntenu mitään tällästä ennen.
"

1. marraskuuta 2012

Rakkaus on ruma sana

Vuosi sitten elämäni muuttui täysin. Syksyn saapuessa Tampereelle loppui lähes nelivuotinen suhteeni entiseen kihlattuuni ja Halloweenina 2011 rakastuin jälleen Tammelan Makuunin kulmalla puoliltaöin. Rakkautta se oli kummallakin kertaa, mutta olen tähän päivään mennessä ymmärtänyt sellaisen asian, ettei se välttämättä ole ikuista. Rakkautta on monenlaista, eikä ensirakkauttaan unohda koskaan, vaikka siihen ei haluaisi palata.

Jostain kumman syystä rakkauteen kuuluu mustasukkaisuus. Mitä mustasukkaisuus oikeastaan o ? Onko se lyhytkestoinen tunne vai pitkäaikaisempi mieliala? Onko se ilmiö? Mustasukkaisuus on yhdistelmä erilaisia tunteita ja itse kutsuisin sitä yhdeksi tunnehirviöksi. Se on hylätyksi tulemisen pelko, johon yhdistyvät viha ja rakkaus. Joskus mustasukkaisuuteen liittyy ns. kirjoittamattomia sääntöjä sekä asioita, jotka asianomaiset tietävät, mutteivät koskaan puhu.

Kun he tapaavat, he puhuvat silloisesta suhteestaan. He pitävät yhteyttä lähes päivittäin. Heillä on inside-juttuja, joita minä en ymmärrä. Heillä on menneisyys. Tyttö tuntee hänet paremmin - niinkuin minä tahtoisin tuntea hänet. Minä istun puisella penkillä tuntien itseni typeräksi, koska luulen etten koskaan voi kilpailla heidän muistojensa kanssa. Vertaan itseäni liikaa muihin ja painan omanarvoni muiden alapuolelle. Tyttö on ystäväni. Poika - hän on on enemmän kuin ystäväni. He olivat toisilleen enemmän kuin ystäviä. Pitäisi muistaa että se on mennyt aikamuoto. Imperfekti. Minä olen preesens. ME olemme nykyaika.