29. joulukuuta 2012

Kaikki nämä (uudet)vuodet

Niin se meni maailmanloppu, joulu ja pian koko vuosi, että ei muuta kun hyvää tulevaa vuodenvaihdetta! Vietin joulua äidillä Orivedellä kosteissa merkeissä, kuten viimevuonnakin. Koristelin kuusen aattona, autoin äitiä ruuanlaitossa ja söin konvehteja huuhdellen ne alas oluella. Siitä asti olen kärsinyt jonkinlaisesta kokovartaloihottumasta ja kuumeillut satunnaisesti, syönyt antihistamiinia ja huuhdellut nekin alas oluella. Se yhdistelmä tosin väsyttää. 

Torstaina ystäväni oli kylässä ja teimme ruokaa. Uhrasimme äidin mukaan antaman siian taivas ameeballe, paistoimme perunoita, teimme feikkikrutonkeja ja lisäsimme lautaselle minun itse tekemääni italiansalaattia. Nom! Vaikka olen totaalinen katastrofi keittiössä ja muutoinkin tapaturma-altis, niin perkele se oli hyvää. Osasyynä siihenkin voi olla se että ystäväni teki suurimman osan kaikesta.

Eilen tapasin vanhaa luokkatoveriani yläasteajoilta. Mitäköhän osaisin siitä kertoa? Nauroin hysteerisesti hänen kertomuksilleen ja näin hänessä uuden puolen, jota en aiemmin ollut huomannut. Hassua että hän on koko ajan asunut kahden kilometrin säteellä minusta ja nyt nään häntä vasta ensimmäistä kertaa peruskoulun jälkeen ja oikeasti pyrin tutustumaan häneen. Ilta loppui hieman lyhyeen, mutta se korjattakoon tuonnempana.


Näin vuoden ollessa lopuillaan voisin kerrata mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut, mutta tiivistelmänä se olisi varmaan ihastuin, rikoin pojan, ihastuin, join, rikoin pojan, ihastuin...

20. joulukuuta 2012

Vegan Black Metal Chef: Easy Meal Ideas of The Ages



Laughing Quite Loudly

Rakas joulupukki...


Tahtoisin joululahjaksi Wunderbaumin, sillä minulla ei muutoin ole kuusta, jonka alle voisit tuoda kaikki muut lahjani eikä kotiini mahdu oikeaa puuta. Lisäksi se tuoksuisi kivalta. Voit ripustaa sen eteiseen, siihen pieneen naulaan. Jookos...

19. joulukuuta 2012

Sairaan kaunis maailma - ja sen (t)uho


Jaa se olis sitten maailmanloppu perjantaina. Aurinkotuolini on valmiina parvekkeella lumihangessa, mutta maailmanlopun oluet on vielä ostamatta. Vai täytyiskö sitä oikeen skumppaa ostaa tuota hienoa, odotettua päivää varten ? Maailmanloppu nro. 21122012 on ehdottomasti syynä siihen, etten ostanut tänä vuonna ainuttakaan joululahjaa kenellekkään. Oikeastaan se on syynä kaikkeen siihen mitä en tehnyt tähän päivään mennessä, vaikka olisi pitänyt tai se olisi ollut suotavaa, joten anteeksi. Kuulemani mukaan meille on kuitenkin nyt suotu 7000 vuotta lisää tätä maailmaa, joten ei muuta kun End Of The World -Afterpartyt pystyyn ! En kuitenkaan taida nyt saada anteeksi...

tekemättä jättämättömyyttäni?

Ripaus piparin tuoksua pirtteihin


Mitä joulu merkitsee minulle ? Nykyään ei juuri vittuakaan pipariakaan. Ajatus siitä täydellisestä joulusta, jolloin saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa ja rentoutua, on viimevuosina menettänyt merkityksensä. 

Muistan aina joulun, jolloin olin vasta pieni tyttö. Vietimme joulua Porvoon Emäsalossa tätini luona. Siellä oli iso kartano, joka oli laitettu tosi nätiksi ja pihalla oli ulkotulia. Pienet kissanpennut nukkuivat kuusen alla ja ruokapöytä notkui herkkuja. Siellä kävi joulupukki, jonka luulen oikeasti tänäpäivänäkin olevan oikea. Hänen partansa oli oikea ja nuttunsa kulunut. Veljeni tai käydä häntä vetäisemässäkin parrasta. Kaikki oli koolla ja kaikki oli yhdessä. Se oli oikea joulu.

Nautin viimeksi joulusta toden teolla, no, pari vuotta sitten, jolloin koristelimme kuusen aattoaamuna äidillä, nautimme pari lasia valkkaria ja sain lahjaksi muun muassa Sid Viciousin elämäkertakirjan. Toissavuonna joulu alkoi olla väkinäistä. Humalaista. Pakkopullaa. Viimevuonna olin ajelemassa ystäväni kanssa ja join. En nauttinut alkoholia, vaan join erittäinkin humalahakuisesti. En huomannut lumihiutaleiden leijailevan maahan ja katsellut kuusen kauniita valoja hämärässä. Mitä joulu merkitsee sinulle ?


16. joulukuuta 2012

Tuoppi oltta ja muutama sointu

Kävellessäni lumisateessa erään puiston poikki ja erään biisin alkaessa soimaan hymy nousi huulilleni. "Slow white snow. A million places to end up. Bound by none. Making your plans as you go."

Perjantaina lähdin viimeisellä bussilla kotoa keskustaan kyllästyttyäni rypemään itsesäälissä ja yksinäisyydessä. Viinan katku tunkeutui tajuntaani naureskellessani neljän randomjätkän homovitseille ylivuotavassa linja-autossa. Ystäväni ja hänen ystävänsä odottivat minua Tampereen Bar Buldogissa tuolloin - humalassa pelaten shakkia. Naureskellen heidän humalatilaansa ja pelin mennessä kuollut vauva -vitseihin ja Chuck Norrisiin siemailin tuopin olutta myhäillen mielessäni ettei seuraavana päivänä tarvitsisi kärsiä krapulaa. Tänä viikonloppuna olen opetellut asioita;. Olen opetellut ajamaan autoa, soittamaan kitaraa ja poistumaan riitatilanteista. Olen yrittänyt myös oppia nauttimaan yksinolosta, mutta siihen tuskin tulen koskaan tottumaan.

14. joulukuuta 2012

Hobitti ja tappava yksinäisyys

3D tosiaan vie elokuvankatselun uudelle tasolle. HFR merkintä paljastui nopeammaksi kuvansyötöksi, jonka vuoksi hektisemmissä kohdissa eivät tahtoneet silmät pysyä mukana. Jo alussa tulleiden 3D-mainoksien aikana tajuntani räjähti. Like BOOM ! Kohtaukset joissa kuva liikkui hitaasti olivat kauniita. Maisemat ja yksityiskohdat... Olisin voinut uppoutua siihen maailmaan loppuiäkseni - Etenkin jos olisin tiennyt tämän illan tulevan. On perjantai ja ulkona on kaunista. Jostain syystä jäin juuri tänäiltana ilman seuraa. Nyt istun yksin kotona risti-istunnassa sängylläni ja kirjoitan. Edes yksinäisyysoluita en huomannut ostaa. Hiukseni ovat sekaisin ja tunnen itseni masentuneeksi muiden ilmoittaessaan sosiaalisissa medioissa lähtevänsä ties minne ystäviensä seuraan pitämään hauskaa. Täällä minä istun - Marttyyrina kuuntelemassa surullisia sointuja ja ryven itsesäälissä juoden omenamehua särkyneestä lasista joka on puoliksi tyhjä - Olisipa se edes käynyttä. Asiaa ei auttanut se, että tappelimme jälleen erään ihmisen kanssa. Hän sai minut tuntemaan itseni halvaksi ja lähti sitten hänkin pitämään hauskaa parempien ihmisten seuraan. Onko vika tosiaan minussa ?


On pimeää

Minua masentaa
Ahdistaa.

Tulisit piilostasi


Halaisit tuskani pois.

10. joulukuuta 2012

Ken kahlita voisi, sydän rinnassa toisen

Mustasukkaisuus. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin postauksessa Rakkaus on ruma sana. Mustasukkainen ihminen ajaa käytöksellään rakkaitaan vain kauemmas. Mustasukkainen ihminen on omistushaluinen. Mustasukkainen ihminen kyselee, vahtaa ja haastaa riitaa. En ole koskaan seurustellut yhtä mustasukkaisen ihmisen kanssa kuin nyt. Kun rakkaus, menettämisen - ja jätetyksi tulemisen pelko yhdistyvät vihaan, niin siitä syntyy tunnehirviö. Kun yrittää pitää toisesta kynsin hampain kiinni ja murisee jokaiselle vastaantulijalle kuin koira, niin lopputulos on päinvastainen. Henkilökohtaisesti en jaksa enää. Olen korviani myöden kahleissa ja minua ahdistaa. Kuka soitti ? Miks sulla meni noin kauan aikaa vastata ? Mitä aiot tehdä tänään ja huomenna ? Kenen kanssa ? Ja joka kerran jälkeen hän lupaa muuttua. Hän vähättelee itseään joka asiassa ja toisessa hetkessä hän tekee marttyyrikuoleman ja leikkii puolijumalaa.
Olen yksilö. A loner. Ainakin tässä elämäntilanteessa. Jos kaipaisin holhoajaa, niin muuttaisin takaisin äitini luokse, eikä hänkään olisi yhtä jyrkkä.



Typeryyksien ilmatilassa ihmisten välillä tapahtuu ihmetekoja.
Hämmästyn yhä.

Ruiskutan valoa ilmeillä kunnes luomet raottuvat itsestään.
Valveunien rauhoittavat kuvat kirjailtuna raapaisuina.
Miimikko koppinsa vankina.

Shamaani on alkoholisoitunut, voipunut jäähyväisiin.
Aseilla peilataan armoa.
Anteeksianto on heikoille.
Kärpänen elää juuri ja juuri muniakseen paskaan.

Sinun siipesi eivät ole enkelin, eivät edes linnun loukkaantuneen.
Sanasikin ovat halvaantuneita.
Ne putoavat samaan kuoppaan kansanmurhien ja johtajien, aivosi huoraavien kanssa.

Osasi on epäaforismi, lause keskellä kaikkea.
Kesken jäänyt, abortoitu suunnitelma.
Tyytyväisyys siihen mitä et saanut.
Irtoat hampaista.
Kaadut joka suuntaan.
Hylkäät luonteesi luvallisen kaipauksen;

Ruokaa, unta, seksiä...
Lunta sataa harmaanpelkosi peitoksi.