30. kesäkuuta 2013

Täs mä vaan hengailen


Sincerely, Hra Mati

Elämä on ihmisen parasta aikaa



Kuinka tylsä elämä ihmisellä saa olla, että tämä opettaa kissansa noutamaan pientä tiukua ja että tämän mielestä siivoaminen on yksi hienoimmista aktiviteeteista ? Kaupassakäynti vaatii tunnin psyykkauksen, sillä tämän perse on niin juurtunut kiinni tietokoneen eteen. Onko minusta tulossa kotihiiri ? No ei kai nyt sentään, ja siitä pääsemmekin aiheeseen perjantai, jolloin olin ystäväni kanssa syömässä Ravintola Astorissa. En ole niitä kokeneimpia ravintolassakäyjiä ja etiketti on toisinaan hukassa. Ystäväni saattoi pariin otteeseen naurahtaakkin sompailujani. Seura ja viini oli hyvää, lohikeitto ehkä parasta ikinä syömääni ja cappuccinojäätelö suussasulavaa - No, really ? Aterioinnin ja viinipullon tyhjentämisen jälkeen siirryimme Ruby & Fellasiin yksille, jossa portsari huomautti että ikäraja on 20, mutta että jos nyt yksille sitten. Ystävättäreni tulivat pyörähtämään siinä ennen baari-iltaansa ja kappas keppanaa, enköhän minä lähtenyt heidän matkaansa kohti Rodeota. Paikka yllätti odotukseni ja juomat oli halpoja. Olo oli kuin liikuntarajoitteisella, kun olin varustautunut ravintolaan hienoissa koroissa ja ne todellakaan eivät ole mitkään tanssikengät. Kävimme tanssilattialla pyörähtämässä muutaman minuutin sykleissä ja oi, tyttöjenilta oli juuri se mitä kaipasin. Harhaillessani baarista pois aamutunneilla, pysähtyi varmaan neljä ihmisty kysymään Onko neidillä kaikki hyvin, sillä kävelin yksin paljain jaloin korot kädessä pitkin Tampereen öisiä katuja.


Viinidieetti alkaa tehota
Tai sitten se johtuu katujen mittailusta.

_________________________________________________________________________________

Tässä Herra Matikainen on yhteisenä Spa-päivänämme manikyyrissä. 

Hän niin rakastaa manikyyrejä !

28. kesäkuuta 2013

Juon kohtuuttomasti vain hetkittäin

Sisustusreissusta muuttoreissuksi ja baarin kautta ryyppyreissuksi muuttui kolmipäiväinen Iittalan vierailuni alkuviikosta. Voin lähes vieläkin maistaa ne lukuisat mansikka-limesiiderit ja tuntea kuinka poskipäitäni hivelee kaikki se nauru. Koska on aivan liian mainstream nukkua suorilla patjoilla, niin rakensimme hipsterpesän ja nukuimme siinä patja-peitto-tyynykasassa ystävättäreni kanssa lusikassa ensimmäisenä iltana. Ainoa miesvahvistuksemme oli rikkonut kätensä juhannuksena, joten lähestulkoon girlpowerilla hoideettiin homma lähestulkoon kotiin. Kaaoshan sielä vielä vallitsi tiistai-iltana lähtiessäni takaisin kotiin, joten uutta reissua on tiedossa niin saadaan sinnekkin sisustus kuntoon. Käytännössä idea oli se, että kannetaan tavaroita toisesta rapusta kolmannesta kerroksesta toiseen rappuun ensimmäiseen kerrokseen ja pidetään kunnolla huoli nesteytyksestä ja kun ristiaskel alkaa olla metrin luokkaa ja Tolu-saippuakuplat ovat ehkä huikein juttu ikinä, niin ei enää kannetakkaan. Ilma oli varsin trooppinen eikä Iittalassa tunneta käsitettä hissi. Maanantai-iltana menojalkaa vipatti ja näin ollen suihkun kautta ykköset päälle ja Tampereelle baariin. Aivan mahtava ilta ja aamutunneilla ajelimme taksilla takaisin Iittalaan kuin Rockefellerit. Tiistaiaamu venyi iltaan ja vielä lähdimme metsästämään parvekekalusteita, uskoakseni että puhun kaikkien muidenkin puolesta, ei-niin-fresheissä tunnelmissa. Olin aivan rätti kun pääsin kotiin ja kissapoika onnellinen.














Redecoration


Yksiöni
Teen alkovista tyhjiöni

Siellä ei ole painajaisia.


Ennen

Jälkeen
_________________________________________________________________________________

Ennen

Jälkeen
 _________________________________________________________________________________

Ennen

Jälkeen
_________________________________________________________________________________

Ennen

Jälkeen
_________________________________________________________________________________

Ennen

Jälkeen
_________________________________________________________________________________

Ennen

Jälkeen


Paljon on tapahtunut puolessa vuodessa.

27. kesäkuuta 2013

En ole varma missä olen, kuka olen - Minä keskiverto väärille kaduille eksyjä


Jokin on valvottanut minua pari viimeistä yötä. En saa unta kuin vasta auringon noustessa aamuyöllä ja jos vahingossa satunkin hetkeksi torkahtamaan, niin herään painajaisiin pitkin yötä. En tiedä johtuuko se kuumuudesta, ikävistä uutisista jotka kuulin tuttavastani vai yhden elämäni tärkeimmän ihmisen menettämisestä nyt lopullisesti... Tiesin sen päivän tulevan, mutta se tuli liian pian. Olen jälleen alkanut pelätä. Oli pitkän aikaa niin, ettei käyny edes mielessä jonkun seisovan takanani ja nyt ne tuntemukset ovat palanneet. En voi kääntää selkääni. Jouduin polttamaan maalaukseni, sillä en kestänyt katsoa sitä. Minua pelottaa.

Poistin vanhat postaukseni ennen lokakuuta 2011. En kestänyt katsoa niitäkään. En kestänyt asuntoni sisustusta, joten käänsin kaiken ympäri. En kestä hänen tavaroitaan kodissani. En kestä tätä väsymystä.


Yhteiskunta antaa minulle tekohengitystä
Ropoja tililleni etten kuolisi nälkään
Jotta olisin poissa silmistä

Sinäkään et enää halua minua katsella.

23. kesäkuuta 2013

New background


Tuodakseni esille DTY:n perimmäistä tarkoitusta eli niitä parhaita päiviä, hieman uudistunut ulkoasu toivottaa teille mahtavaa juhannusta aivan liian myöhään.


Jotkut puhuvat rakkaudesta
joka on vahvempaa kuin yksikään vuori

Siitä minä en tiedä mitään
mutta ainakaan yksi helvetin parkkisakko
ei voi tuhota tätä Kilimanjaroa

Todellisuuden reunasta toiseen
Minä rakastan teitä.

22. kesäkuuta 2013

Viimeinen juhlija haudassa voittaa prinsessan ja puoli valtakuntaa

Eilinen päivä oli kaikkea. Aamun ensimmäinen kahvikupillinen maistui sorsalta, sillä minulla oli krapula. Aamupalaksi söin lempijäätelöäni Classicin kermatoffeeta ja sitten ystävättäreni jo saapuikin salonkiini meikkiä ja kampausta varten. Edellinen ilta Passionin terassilla ja sen päätyttyä Fat ladyyn oli koitunut jalkani kohtaloksi - Nilkkani oli nyrjähtänyt astellessani vedgeillä liian pehmeässä maassa. Onnettomuus kolmiolääkkeiden kanssa kävi kun yritin helpottaa kipua jalassani, koska edessä oli kävelyreissu Pyynikille. Vaikutus ei ollut toivottu, sillä jalkaani sattui edelleen, pääni oli sekaisin ja minun oli pakko mennä nukkumaan. Keräilin itseäni sängynpohjalta viiden maissa, käärin kompressiositeen nilkkani ympäri, valitsin tukevat kengät jalkaani ja lähdin sotkemaan kohti keskustaa kaikkien niiden oluiden ja viinien kanssa mitä minulla oli tuhottavanani. Kyllä tytön täytyy jaksaa kantaa sen minkä jaksaa juodakkin. Tuskailin kantamusteni kanssa ja pysähtelin sadan metrin välein pisaroiden virratessa otsaltani. Helvetti kuumuutta ja helvetti sitä kipua käsissäni. Perillä odotti onneksi joukko ystäviäni ja hauska ilta. Joku suomenruotsalainen mamma oli aika kova tullessaan sotkottamaan sekaisin suomea ja ruotsia kertoen kuinka häntä vituttaa hänen apina juoppo miehensä ja päätti tuoda meille osan miehen viinoista. Noukimme uusiakin naamoja mukaan meininkiin pitkin rantaa ja aivan mahtava porukka oli kasassa. Juotavaa oli kerrankin tarpeeksi ja ehkä liikaakin. Läppä ei ollut ainoa mitä lensi vaan hiekkaa oli kaikkien juomat, silmät ja suut täynnä. Illan kylmetessä löysin itseni tanssimasta rautsikan Semaforista, jossa ovimies oli varsinainen huumoriveikko ja sanoi aluksi etten pääse sisälle mutta se olikin vain testi. Joink ! Hassua kamu. Pikaruokapaikan kautta taksiin ja kotiin puolet hiekkarannasta kengissä ja taskuissa. Täydellinen juhannus - Ei siihen paljoa tarvittu ja silti siinä oli kaikki.



















20. kesäkuuta 2013

En vaan pärjää



Call me a doctor, I need a doctor ?



Näin unta että yritin tappaa jotain helvetin isoo ötökkää, mut sit se olikin koiranpentu ja siltä meni jalka poikki ja sit juoksin ympäri kaupunkia ettimässä eläinlääkäriä kymmeneltä illalla. Toissayönä näin unta että joku yöntimo löi mun käteen verisen injektioneulan ja tartutti sillä muhun HIV:in. 

Onkohan mun unisieppari saastunu ?