23. elokuuta 2013

Toivottavasti luovuus ei karkaa nuoremman mukana



Ugh, hiljaisuutta - radiohiljaisuutta, ajattelen istuessani parvekkeellani auringossa pullokasan keskellä. Savuke maistuu oudolta... Johtuukohan se pannussa tunnin seisseestä kahvista vai... ah ! Se onkin punaista lucky strikea eikä vihreää bonusta ! Mahdetaankohan lucky stikea myydä vihreänä... Se on kaiketi saanut nimesä siitä kun kauan sitten about yksi tuhannesta askista sisälsi marisätkän... Tämä on kaikki se ajatustyö mihin kykenen stailauksen kurssin ohella. Näen painajaisia vessan kaakeleista ja suunnitteluohjelmat tuottavat minulle tuskaa. InteriCad, 3D-mallinnusohjelma maksaisi 400 euroa vuodessa ja netin ilmaiset suunnitteluohjelmat ovat verrattavissa legoilla rakentamiseen. Käsin piirtäminen ja perinteet kunniaan. Suoritan siis stailauksen kurssia sekä artesaanityötä eli ammattiosaamisen näyttöä parhaillaan. Aikaa on jouluun asti ja minulla on suunniteltavana ja toteutettavana täysi remontti ja stailaus kahteen makuuhuoneeseen, wc:seen ja uusittavana rappuset. Mielenkiintoinen projekti, mutta tuottaa päänvaivaa - A lot ! 


Jos kello olisi edes yli puolenpäivän, voisin lohduttautua sanoilla Onneksi on olutta...





10. elokuuta 2013

Laiva on lastattu...

...viiden euron tuopeilla, vältetyillä peilikuvilla ja savuisten hetkien yksinkertaisuudella.


Niin se maanantai ja arki vain uhkaavasti lähestyvät. En ole kyllä lainkaan ikävöinyt koulumatkoja - Ensin puoli tuntia täpötäydessä keskustan dösässä, jonka jälkeen värjöttelen pakkasessa viitisentoista minuuttia samalla juoden ärrän pahaa take away -kahvia koska musta aamukahvini oli vielä kamalampaa. Karistelen savukettani sormet kohmeessa ja toisen bussin vihdoin saapuessa on sekin täynnä. Sielä istun seuraavan tunnin kuunnellen samoja saatanan biisejä päivästä toiseen vanhalta soittimeltani. Kuten aina, olen mahdollisesti kolme tuntia myöhässä koulusta ja saavun tunnille juuri sopivasti ruoka- tai kahvitauolle ja kuuntelen hetken epätoivoista märinää siitä kuinka olen jälleen myöhässä. Minä tiedän sen, olen saamaton. Anteeksi vain. Kuusi - kahdeksan tuntia jotakin muka-kehittävää tyylikausista tai tietokoneohjelmista ja kotiin jälleen puolitoista tuntia. Työssäoppiminen sekä yhteiskunta- ja yritystiedon kurssi suorittamatta.



Se niistä masentavista koulujutuista. Loman päätteeksi päätimme poikaystäväni (kjihi, virallista nykyään) kanssa lähteä keskiviikkona laivalle. Baltic Princessillä Turusta Tukholmaan 24h -risteily A-premium hytissä. Herra Matikainen meni tuoksi aikaa Saulin siskolle ja äidille hoitoon, koska sai maanantaina antibioottikuurin sekä kipulääkkeitä ientulehduksen vuoksi. Sielä olikin hänellä kaveri - Konna nimeltään Kille. Takaisin siihen risteilyyn... Juna Tampereelta Turkuun pysähteli jatkuvasti muun junaliikenteen vuoksi ja näin ollen saapuikin Turkuun puoli tuntia myöhässä aikataulusta - Onneksi varasimme reilusti aikaa takaiskujen varalle. 












Hytti oli pienempi kuin muistin laivoissa olevan, siellä oli saatanasti liikaa valoja hytin kokoon nähden niin että teki mieli sähistä ja mönkiä sängyn alle varjoon kuin peikko auringonnousussa ja sängyn päiväpeite oli täynnä jotakin hyvin epäilyttävän näköistä smäidää, joka toi mieleen vaikka mitä likaisia mielikuvia villeistä öistä *Sideshow Bob -efekti*. Tax freestä lähti mukaan neljä lavaa Heinekeniä, twelve mansikka-lime -siideriä, mässyä, kartsa tupakkaa ja loota vaniljasikareita. Eksyimme johonkin klubille ja joimme yhdet kannella katsellen hyvinkin synkkää säätä - Kyllä se aurinko sieltä sitten alkoi pilkottaa kun pääsimme kauemmas Suomesta. 













Kävimme Grill Housessa nauttimassa purilaiset ja menimme istumaan Palaceen kuuntelemaan kun Juha Metsäperä tunnelmoi. Aluksi kuvittelin sen olevan Tomi Metsäketo, mutta metsä kun metsä ! Joimme pahaa mansikka-margaritaa, mutta se ei ollut mitään verrattuna niihin martiineihin - Minkä helvetin takia James Bond juo martiineita ? Se on saatanan pahaa litkua. Olut ja valkovenäläiset sentään maistuivat tanssiesityksen kera. Bongasimme laivan toiseksi söpöimmän pariskunnan tanssivan Metsäperän tahtiin jonka jälkeen he olivatkin aina sielä missä mekin. 












Tapaus yläkerran klubilla, jonne siirtyminen oli virhe - a) Kaikki lippatukat ja teinit laulavat mukana Sini Sabotagea ja Cheekiä, kuin ne olisivat hittejä tai edes hyviä biisejä. b) Viereinen kaveri, nuori mies - Pöydällä shotti ja kaksi olutta - Kaataa shotin alas kurkusta joka tulee samantien ylös toiseen niistä olutlaseista. Hörppää siitä samaisesta lasista jonne juuri oksensi ja oksentaa uudelleen housuilleen ja lattialle. Jää vielä istumaan paikalleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä vaiheessa siirryimme takaisin kannelle. Oksennuksen ja hien haju oli järkyttävä siinä paikassa. Joimmeko oluet ja Bacardit siinä vielä ja lähdimme hyttiin. Se paikka oli pahempi kuin Senssi. Hyh.





Seuraava päivä meni syödessä, värjötellessä, kaupoissa pyöriessä, suklaata mässätessä ja odottaessa. Takaisin Turussa illalla. Monet huvittuneet katseet kun te nyt tiedätte millaisia ne laivan kaljakärryt on; vähän kallistaa niin saa huutaa Avalanche ! Vois sitä vahingoniloa mitä tuotimme muille keräillessä oluita takaisin kärryyn pitkin matkaa. Turun sataman rautatieasemalla ei ole raha-automaattia saatika junamaattia, joten pieni paniikki meinasi syntyä; Milläs vitulla me nyt päästään kun junassa ei käy visa ja käteistä ei enää ole. Nykyaika ja ihmeellinen teknologia, jonka saloihin en ole vielä oikein tutustunut - Ne liput saa älypuhelimeen. Whoow, that blows my mind. Awesome. 





Perillä Matikaisen kuullessa ääneni juoksi hän kehräten mamman syliin. Aww, how cute is that ?

4. elokuuta 2013

Herra Matikaisen loki, osa 3: Vittu että vituttaa


Arvatkaapa mitä ne nyt keksi... Ne oli hetken poissa ja tuli takas jonkun hihnaviritelmän kanssa, huijasivat mua nameilla ja sit olinkin kiinni jossain hemmetin narussa, jossa ne raahas mua pitkin kemää. Olihan se ihan kivaa, mutkun en oikeen ymmärrä sitä konseptia että mun pitäis seurata mammaa eikä sen mua. Heitin maahan pitkäkseni aina kun en halunnut seurata ja matelin muutenkin kuin etana maata pitkin koska olen vähän paskahousu. Sit näin maailman isoimman hiekkalaatikon - Kissanpäivät ? Tässä on varmasti joku jekkujekku takana taas. Liittyisköhän tää jotenkin siihen minne mennään huomenna mamman kanssa ? Joink !




1. elokuuta 2013

Herra Matikaisen loki, osa 2

Hei taas kaikki karvaset ja karvattomat kamuni ! Se on Herra Matikainen tässä kun kirjottelee. Äiti soitti tänään johokin paikkaan ja sano että meillä on aika maanantaina. Se vähän suuttu kun oon alkanut pissiä ympäriinsä. En tiedä oonko stressaantunut, vai onko mussa jotakin muuta vikaa. Yks päivä pissin mamman lempparikorkkarit - Siitäkös se ilahtu. Sit se uhkas ostaa mulle hammasharjan ja kalanmakusta tahnaa, koska mulla on kuulemma ientulehdus. Lie mikä sekin on. Aina se pyörii täälä sellasen hurisevan vekottimen kanssa ja kiroaa mun karvoja. Äiti on myös alkanut pilata mun ruokia jollain pahanmakusella öljyllä. Se maistuu kans kalalta mut se kala on pahaa ja haisee hirveelle. Aina se selittää kuinka se on hyväks mun turkille. Pyh ! Ketä nyt muutama karva haittaa ?! Meillä on viimeaikoina pyörinyt sellanen mukava poika - Äiti tykkää siitä kovasti. Oon vähän härnännyt niitä kun ne yrittää nukkua. Meen puskeen niiden naamaa kun ne nukkuu aina liian pitkään kun mä tahtoisin leikkiä.

Rakastan näitä herkkutikkuja joita saan aina kun oon ollut kiltisti !

Tiistaina äiti oli taas viihteellä sen pojan ja kaverinsa kaa.