26. marraskuuta 2013

Pukeudun mielelläni riisimuroihin ja tanssin lambadaa

Ohjaajien pommittaessa stressitilaani päätin ottaa fucks given -asenteen ja hemmotella itseäni vähän. Kävin aamulla hierojalla ja sen jälkeen laitattamassa teippipidennykset ystävättäreni luona. Koko lysti maksoi yhteensä puoli sataa euroa. Ei kiinnosta -päivät, jotka ottavat otteen meistä kaikista aina silloin tällöin, saivat minut miettimään keskusteluani blogeista erään toisen ystävättäreni kanssa pari päivää sitten... Alkuperäinen idea oli perustaa läskin päiväkirjat -tyyppinen sivu, jossa yksinkertaisesti puhutaan siitä kuinka henkisesti lihavia olemme ja mitä paskaa sitä tulee mätettyä suuhunsa päivästä toiseen ilman huonoa omatuntoa ja huuhdottua alas vielä liian monella oluella. Viedäkseni ideaa pidemmälle, mietin miksi blogeissa kaunistellaan aina kaikkea... Ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä, eikä puhuta siitä mikä oikeasti vituttaa koska ei voida - Ei ainakaan omalla naamalla. Ei voida, koska ihminen on keksinyt sellaiset määreet kuin 'henkilökohtainen' tai 'yksityinen'. Ei voida, koska tutut lukevat. Mikä sitten on aitoa ? Internetin maailmassa, kuinka ihmeellinen se onkaan, ei uskalleta näyttää sitä oikeaa omaa naamaa. Ei puhuta kaikista fiiliksistä, ei kerrota koko totuutta tai asian oikeaa laitaa - Pidetään kiinni imagosta. Myönnän itsekkin syyllistyväni tähän, koska toisin ei yksinkertaisesti voisi olla. Peiliin katsoessa pelkää näkevänsä vain ihmisen irvikuvan. Mietin vain kuinka upeaa se olisi... lukea täysin kaunistelematonta lifestyleblogia.


Lautasliinatkin perääntyvät moisesta tivolista ja
privaatteihin syihin vedoten jättäytyvät kattaukselta.


22. marraskuuta 2013

Pakkanen tiivistää maailman purkkiin, sulkee kannen ja ravistaa

Kello oli aamuyö kun heräsin painajaiseen. Siinä unessa eräässä metsässä asui joku, joka yritti olla jotakin, jota hän pelkäsi yli kaiken. Se metsä oli ehkä pelottavin metsä ikinä, koska kyseinen henkilö oli luonut siitä sellaisen. Juoksin hänen kanssaan metsän laitaan ja tuolloin ohi kulki tämä jota hän pelkäsi ja joka hän yritti olla. Kaveri kääntyi kannoiltaan syvälle metsään ja yritin juosta perään, mutta jalkani eivät kantaneet. Jäin sinne metsään tämän armoille, jota en edes tiennyt mikä se oli. Tämän parempaan kerrontaan en kykene... Unen ja todellisuuden raja hälvenee aina herätessäni painajaisesta ja tuostakin kun luulin herääväni ja herättäväni Saulin niin heräsinkin taas uudelleen ja uudelleen.

Palasin petiin vielä tunniksi ollakseni skarppina aamulla kun ystävättäreni tuli laitattamaan hiuksensa luokseni matkallaan naimisiin häihin. Juorusimme savukkeiden saattelemana terdellä ja sitten hän saattelikin itsensä jo matkaan. Menin puhelimellani selailemaan opettajilta tulleita viestejä, enkä edes muista milloin viimeksi vitutuskäyrä olisi niin nopeasti noussut huippuunsa... Minulla on siis meneillään ammattiosaamisen näyttö ja kohteeni on kaksikerroksisen rivitaloasunnon koko yläkerran remontin suunnittelu ja toteutus eli vierashuone, olohuone, makuuhuone sekä wc ja vielä rappustenkin uusiminen. Ohjaajat ovat aina toitottaneet kuinka tärkeää on että artesaanityö vastaa omaa mielenkiintoaan ja tähtää siihen mihin haluaa erikoistua valmistuttuaan, sillä tämä on se millä tulevaisuudessa haetaan töihin. No tämähän on juuri sellainen - laaja ja juuri sitä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä. Kohteessa, aivan kuin kaikissa remonteissa, tulee takapakkeja, eikö ? Aivan kuten tässäkin... Tilasimme rappuset, mutta ne eivät vastanneet odotuksia, joten ne lähtivät takaisin kymmenen viikon odottelun jälkeen. Saatuaan tiedon tästä, ohjaajani kertoi minulle etten voi tehdä tätä artesaanityönäni koska projekti ei valmistu ajoissa, vaan tämä lasketaan tilaustyön näytöksi ja vastaavasti opinnäytetyönäni maalaisin graffitin koulun seinään. Anteeksi, mitä vittua ?! Ajattelitte sitten niinkun että tekisin lopun elämääni katutaidetta ? Vaikka työ ei ole valmis jouluksi, niin ei se jumalauta kai tarkoita etteikö sitä voisi laskea opinnäytetyöksi ? Kohde, jota olen nyt tehnyt siitä asti kun koulu syksyllä jatkui ja jota tekisin alkuvuoteen saakka vastaan graffiti, jota maalaan korkeintaan kolme tuntia. What the fuck is your point here ?! Se, että rappusien kanssa on tullut takapakkia, ei tarkoita sitä etteikö kohteessa olisi töitä, päinvastoin... Nyt täytyy hommata niillekkin uusi tekijä. Projekti etenee (vierashuone on jo valmis !) ja minulla on töitä enemmän kuin tarpeeksi. Sen ymmärsin jo keskiviikkona uskomattomimmassa darrassa ikinä ettei pullo viskiä tee hyvää kenellekkään, mutta olenko ainoa joka ei ymmärrä tätä logiikkaa ?

Lopuksi rauhoittavia kuvia. Namaste.

Herra Matikaisen ruoka-aika

Talvi tuli

Sneak peek kohteen olohuoneesta

Sitä rupee tänkin homman ottaan tosissaan, kun työolosuhteet on nämä

Ja sneak peek kohteen vierashuoneesta


Liimasin siihen mansikanmakuiseen huulirasvaan FUCK YOU -tarran
                                                                 ja itkin niin paljon että tupakka sammui.


15. marraskuuta 2013

Vartin tee ja lääkkeitä




In Flamesin Liberation on soinut viimeaikoina kovasti kaiuttimistani. "You probably believe what you told them, live each moment like your last..." Koko Sounds of a Playground Fading -levy on hunajaa korville. Anyway, Icepowerit niskassa ja teekuppi huulilla. Elämäni ensimmäinen hierojakäynti oli oikein rentouttava ja päänsärky tippui samantien puoleen. Kallista huviahan se on jos nyt kaksi - kolmekin kertaa käy, kun puolen tunnin sessio maksaa 25 eskoa. Hierojatäti sanoi että saattaa tulla outoja tuntemuksia tänään ja nyt mieleni tekisi vain jakaa pari pulloa olutta jonkun kanssa ja olla sopivasti sekaisin... Ei sillä että se luokiteltaisiin outoihin tuntemuksiin, mutta anoppi tulee mustikkapiirakalle pian ja illemmasta menen kahvittelemaan ystävättäreni kanssa. Huomenna olisi tiedossa rappusten asennus ja juustokakun leipominen, jos pääparka sen sallii.  


Mysteerinainen ei ole vastannut vieläkään... 

Ristiriitojen kuningattarena siirryn sujuvasti melankoliasta hurmioon

Tänään on ollut huono päivä. Alan uupua päänsärkyyn, sytyttimeni lakkasi toimimasta ja olen siitä lähtien sytyttänyt savukkeeni leivänpaahtimella, juuri saamani liittymä on aivan paska valittaessaan jatkuvasti signaalin puutteesta koska vittu Sonera, kauppakassit painoivat liikaa ja Sini Sabotage on jälleen julkaissut uuden vielä paskemman biisin kuin levikset ja se tietysti soi Spotifyssa taukoamatta. Kaikki tuo kuitenkin unohtui kun olin tutustumassa uuteen puhelimeeni ja sen Facebookiin... Viesteissä 'muut' -osiossa oli lojunut viesti jo kolmen viikon ajan - "Moikka, onko sulta passi hukkunu ?" Jumalauta nyt Facebook, mikset voi ilmoittaa tällaisesta asiasta kun muutenkin piippaat jatkuvasti ?! Kuka on tämä salaperäinen tyttö, joka ei vastaa viestiini... Onhan kulunut jo tunti ! Mitä hän tietää tapahtuneesta, passistani tai muista kadonneista tavaroistani ? Onko hän se jonka lupasin julmasti päästää päiviltä saatuani tietoon varkaan henkilöllisyyden, vai onko hän enkeli ? Onko hän aamulla herännyt kamalassa krapulassa Messukylästä ja ihmetellyt miksi hänellä on jonkun toisen omaisuutta vai onko hän ihana jumalan lähettämä vasikka ? Liikaa kysymyksiä, vastaa jo mysteerinainen ! Menen siksi aikaa tästä katselemaan kaunista mustikkapiirakkaa, jonka maailman mahtavimpana vaimona leivoin. Kyllä minusta vielä joku päivä tulee sellainen pullantuoksuinen kotiäiti. Kisastudio on pystyssä, odotellessanne voitte tekin leipoa tällaisen !



Mustikkapiirakka
Uuni 200°  | Paistoaika 35min | Vuuan halkaisija n. 27cm

Pohja
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
200g margariinia
1dl sokeria
2 kananmunaa

Täyte
2dl kermaviiliä
1 kananmuna
½dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2dl mustikoita

  1. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi
  2. Lisää munat
  3. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään
  4. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi
  5. Levitä taikina piirakkavuokaan, myös reunoille
  6. Ripottele mustikat pinnalle
  7. Sekoita kermaviili, kananmunat ja sokerit keskenään ja kaada mustikoiden päälle
  8. Laita uuniin ja muista ottaa pois


13. marraskuuta 2013

En ole yöeläin, sillä kaupat on auki vain päivisin






Jatkuvasti pahenevasta hedarista huolimatta päätin tänään uhamata kohtaloa ja lähteä suorittamaan salaista tehtävää sekä shoppailemaan ystävättäreni kanssa Tampereen ytimeen. En tiedä oliko se raitis ilma, jäätelö vai materiamielihyväkeskuksen stimuloiminen, mutta oloni on kutakuinkin hieman parempi. Perjantaina menen ensimmäistä kertaa elämässäni hierojalle. Toivottavasti hän osaa auttaa, jos viikon mittainen pääkipuilu johtuukin vain hartioista eikä vaikkapa aivokasvaimesta, jolla minua on tässä peloteltu. Oireita googlettamalla tulee aina vain kuolemantuomio. Onneksi olen kuitenkin jälleen takaisin kartalla sillä tänään, kolme viikkoa tapahtuneen vittumaisen käänteen jälkeen sain liittymäni takaisin.

 Kengät: Radiokirppis 20€

12. marraskuuta 2013

Older, colder and mumbling





Blogiin pitäisi tulla uusi kategoria - Jesu vaahtoaa. Tänään onkin vuorossa vanhat ihmiset... Aihe oli puheenakin tänään kahvipöydässä, mutta vielä myöhemmin sain muistutuksen siitä, miksi en juurikaan rakasta vanhoja ihmisiä - Heillä ei ole yksinkertaisesti mitään positiivista sanottavaa mistään. Kuunneltuani parikymmentä minuuttia kahden 70+ ihmisen keskustelua ruuhkabussissa, toivoin vain että minulla olisi ollut haulikko jotta olisin saanut rauhan. Keskustelu näiden kahden välillä alkoi lupaavasti aiheella lemmikit... Kissanruuissa on aivan liikaa lisäaineita, aivan kuten ihmistenkin ruuissa ja se aiheuttaa syöpää johon tämän vanhan miehen koirakin kuoli. Sikalapaloissa on tänä vuonna kuollut ainakin 700 porsasta ja niillä on niin kamalan huonot oltavat siellä karsinoissa. Omistajakin varmaan itse sytyttänyt sikalansa palamaan vakuutusrahojen toivossa. Miehen vaimokin oli kuollut kymmenen vuotta sitten ja naisihmisen toinen kissakin heitti veivinsä. Naisen äiti oli ilmestynyt hänelle kuolemansa jälkeen ja kertonut että nyt on hyvä olla. Loppuun vielä lohduttavat sanat, kuinka 90:n ikävuoden jälkeen elämänilo katoaa, mikään ei maistu enää miltään ja yksinkertaisesti on parempi vaikka päättää itse päivänsä, koska toivoa ei enää ole. 



Ja ennenkuin kukaan tulee kertomaan minulle omasta herttaisesta isoäidistään tai haukkumaan pelkistettyjä mielipiteitäni, sanon teille; Mielipidekirjoitukseni eivät käsittele kaikkia ko. otsikon alle lokeroituja, vaan enemmistöä, vähemmistöä, yksittäisiä henkilöitä... Mikä nyt sattuu ihastuttamaan / vihastuttamaan. Vanhat ihmiset kuvittelevat olevansa arvokkaampia kuin muut ja kaikkien yläpuolella. Heille pitäisi olla kohteliaita ja antaa paikkansa bussissa. He tyrkyttävät minulle jeesusta, puhuvat vain lääkkeistään ja vaivoistaan sekä katsovat nokkaansa pitkin arvostellen nuoria ja miettivät kuinka kaikki oli ennen paremmin. Täten tuomitsen vanhat ihmiset negatiivisimmiksi olennoiksi maan päällä. Heillä on elämänkokemusta kyllä, mutta oikeuttaako se heitä pitämään itseään kallisarvoisempina kuin mitä me muut olemme ? Sitten ystävättäreni vielä miettii kahvipöydässä miksen tykkää vanhoista ihmisistä... 

11. marraskuuta 2013

Shoppa shoppa




Vitutusmaratooni ei jatku tänään, vaikka tililtäni ropisi rahaa monen sadan euron edestä ja vielä pitäisi rahoittaa toiselle puoliskolle jonkinnäköinen synttärilahja. Ei ollut kyllä itku kaukana puhelinkaupoilla kun uusi elin maksoi 199€. Ajattelin ensin ottaa sen osamaksulla, joka olisi ollut ihanteellinen 15€/kk, mutta henkkarit... Vitun henkkarit, jotka tulevat postissa joskus kahden viikon sisään. Kävin tänään oikein passikuvat ottamassa niitä varten... Näytän kuulemma jäätävältä - kylmältä ämmältä. Thnx a lot pal ! Ostettuani puhelimen vitutti kolme kertaa niin paljon kuin ennen sitä, niimpä Sauli vei minut Radiokirppikselle rauhoittumaan. Löysin sieltä ruudullisen villaneulostakin ja salmiakkiruutuneuleen. Nyt neljä päivää kestäneeseen päänsärkyyn en saanut minkäänlaista apua, vaan käskettiin ottamaan buranaa. En kuitenkaan anna näiden vastoinkäymisen lannistaa ja itseasiassa meikäläisellä on ihan hyvä fiilis - vaikka päätä särkeekin.


 Takki Radiokirppis 5€  |  Neule Radiokirppis 7€

10. marraskuuta 2013

Kipu, tuo itsepäinen perkele


Nyt kolmatta päivää jatkuva päänsärky tekee minut hulluksi. Kahvi, särkylääke, niskojen hierominen, vesi ja ruoka auttavat aina kukin vain hetkeksi. Mikä vittu nyt taas vaivaa... Jos tämä olut ei auta, niin ei sitten mikään. Asiaa ei auta identiteettikriisi ja salaliittoteoriat siitä, kuinka peili valehtelee päin naamaani. Kipu on erilaista kuin migreenissä - kuolenko nyt saatana johonkin aivokalvontulehdukseen ? Piti lähteä puhelinkaupoillekkin kun vakuutusrahat tulivat, mutta on muka taas jotkut vitun kissanristiäiset ettei kaupat ole auki. Ihan saatanan ihanaa isänpäivää kaikille mahtaville iseille ! Pahuksen vitun sunnuntai. Kai se on uusi maanantai ?

8. marraskuuta 2013

Tuhansien tarinoiden maassa, siellä asuu joulu

Inspiraatio joulupostaukseen syntyi visiitistä Saulin äidin luona ja koska Sauli on jouluihminen, saimme sieltä mukaamme kaikenmaailman joulukrääsää. Ilkeänä tätinä kielsin kaiken punaisen koska saan tarpeekseni joulusta koulussakin, mutta kynttilät saivat armahdukseni. "Millon sä tajusit ettei joulupukkia oo olemassa ?" kysyi Sauli eräänä iltana... En osannut vastata tuohon kysymykseen. Kai mä sen aina tiesin, kun kuulin veljeni äänen ja tunnistin hänen kasvonsa huonon tekoparran takaa ja viimeistään sinä jouluna kun hän tuli saunaan asti toivottamaan jouluja. Eräänä jouluna en kuitenkaan tiennyt... Olin tuolloin pieni ja vietimme veljeni, siskoni ja äitini kanssa joulua Porvoon Emäsalossa tätini luona eräässä kartanossa. Minulla oli päälläni lila pooloneule sekä punainen hame ja siihen kuuluva liivi. Kaikki olivat paikalla kerääntyneenä huoneeseen jossa joulukuusen alla nukkui kissanpoikia. Oveen koputettiin ja sisään asteli vanha mies harmaassa parrassaan, nuttu päässä ja vanha puinen kävelykeppi kädessään. Puhisten hän tuli huoneeseen kopistellen ja istui sohvalle pyyhkien otsaansa. Olen melko varma että kuulin kulkusten kilinääkin ja se parta - se oli aito. Katselin sitä vanhaa miestä epäluuloisena koko sen ajan kun hän vieraili luonamme, mutta edelleenkään en tiedä kuka se oli. Vakuuttuva esitys, sillä edelleen pieni lapsen ääni sisälläni sanoo että ehkä... ehkä se oli joulupukki.

Mistä minun blogini on tehty...

Haasteessa tulee kertoa kymmenellä kuvalla mistä aineksista blogisi on tehty ja tavalliseen tapaan jakaa se eteenpäin seuraaville bloggaajille. Mistä sinun blogisi on tehty... sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista..?


DTY on tehty sisustushomoilusta...


...kissantassuista...


...rakkaudesta alkoholiin...


...tekotaiteellisesta paskasta...


...huumorista...


...musiikista...


...tyylilyyleilystä...


...Melankoliasta


ja niistä parhaista päivistä.


Haastan sinut.

7. marraskuuta 2013

Keinutko kanssani ?



Viimeyönä näin kamalaa unta. Olin siinä unessa raskaana ja synnytyksen jälkeen vaivuin vuodeksi koomaan. Herättyäni koomasta ja katsoessani vuodenikäistä tyttölastani aloin itkeä. Itkin koko yön lukuunottamatta sitä kun olin ystävieni kanssa tupakalla ja liusuin savista mäkeä suoraan alligaattorin suuhun. Myöhemmin, irl, kävelin vihaisena kauppaan. Vihaisena piittaamattomuudesta ja siitä että kulutetaan aika johonkin paskaan kun olisi oikeaakin tekemistä. Hieman myös pettyneenä itseeni ja omaan huolimattomuuteeni ladata bussikortti ajoissa, mutta enimmäkseen vihaisena. Sittemmin kun näin toisen puoliskoni kävelevän minua vastaan kaupassa, muistin aamulla lukemani artikkelin 'Kenen käsissä onnellisuutesi on...' Ensin ajattelin kohtaa 'Älä yritä kilpailla kaikkien kanssa' ja tällä viittaan johonkin typerään peliin missä on typerät äänet ja typerät hahmot ja... Typerää ! Mietin etten saisi huolehtia siitä, että se pärjää paremmin kuin minä tässä parisuhteessa, mutta lopetin olemasta kyyninen valittava ämmä ja siirryin mielessäni kohtaan 'Älä ole vihainen'... So I stopped being angry and started being awesome instead. Ilta loppui niinkin mahtavasti että veljeni tuli kahville ja toi paimentolaismattoni pesulasta ja samalla sain tämän upean keinutuolin äidiltä. Sytytin kynttilät terdelle ja avasin oluen, so screw you Dota 2.



6. marraskuuta 2013

Kello on jo noin ja mä olen näin

Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä odotellessa lähden tänään jälleen maalaamaan seiniä. Kohteen vierashuoneen seinien maalaus viimeiseen pintaan nakitettiin minulle, joten jäljen tulee olla moitteetonta. Haluatteko nähdä vähän sneak peekiä ? Katsotaan lopuksi... Näen siniristilipun liehuvan pihamaalla - Onnea ruotsalaiset. Juhlapäivistä puheenollen, Saulilla on pian syntymäpäivä ja koska Suomessa tehdään joka vuosi lähes tuhat itsemurhaa, muistetaan samana päivänä itsemurhan uhreja ja Saulille heidän läheisilleen pidetään kynttilätapahtumia eripuolilla Suomea. Mitä voi ostaa miehelle joka ei juo kahvia/teetä, ei tupakoi, ei pidä villasukkia saatika neuleita ja jolla on jo kaikkea ? Ajatuksenjuoksu on tällä hetkellä jotain aivan uskomatonta vaikka alla onkin vasta yksi kuppi kahvia. Sain äidiltä hänen maalaaman taulunsa jota olen halunnut jo pitkään. Sauli sanoi että siinä on pinkki Loch Nessin hirviö joka on sytyttänyt metsän perässään palamaan. Kukin tavallaan, abstraktia taidettahan se vähän on.


 Projektiokuva piirretty käsin ja siirretty koneelle

Värit: Adobe Photoshop CC



3. marraskuuta 2013

It's all about moustache... or muffins






Juhlistaessani iki-ihanan movemberin alkua myhäillen upeiden, tuuheiden viiksieni takaa aloin miettiä perjantaita... Olin tuolloin käymässä Orivedellä ja Orivedellä käyminen tarkoittaa pubissa istumista. Jesun sunnuntaivisa kysyykin tänään; Kuka on sellanen henkilö, jonka et ikinä tahtoisi kävelevän sinua vastaan baarissa ja pyytävän istua samaan seurueeseen? Ex-anoppi. Kurpitsaisin hiuksin löysin kuitenkin eilen takaisin kotiin Lielahden rauhaan leipomaan kyseenalaisella menestyksellä muffinsseja valmisjauhosekoituksesta ja torumaan pientä kissanpoikaani sänkyyn pissimisestä. Nyt tarvitsen lisää kahvia tähän harmaaseen päivään.