27. huhtikuuta 2014

Aamulla kadut täynnä tuhkaa, tuuli vuodelta 1950

En turhaan kirjoittanut torstaina paremmista huomisista, sillä perjantaissa oli kaikki. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen! Atalan unelmalähiössä 33,5 neliön uusi saunallinen luhtitalokaksio. Sieltä kirjoittelemme sitten Herra Matikaisen kanssa kesäkuusta lähtien. Muutoinkin erittäinkin tapahtumarikas viikonloppuni alkoi perjantaina Tappara - Kärpät pelillä Semaforissa. Huuto ravintolasta kantautui asematunneliin saakka, enkä ole eläissäni nähnyt niin paljon ihmisiä ahtautuneena baariin. Sattumalta kävin viikonlopun aikana kahdessa eri hotellissa ja mietin että minähän voin pian alkaa kirjoittaa hotelliarvosteluja. Pelin päätyttyä oululaisten voittoon ja muutoinkin hassujen sattumien kautta päädyimme aamutunneilla Koskipuiston Cumuluksen kattohuoneistoon jonkinsortin apinamiehen ja hänen rockabilly-seuralaisensa kanssa syömään pitsaa ja saunomaan. Humalainen mies työllisti respaa tilaamalla huoneeseen mm. tupakkaa ja kaikki Geisha-patukat mitä talosta löytyy, saaden loppujen lopuksi vain kymmenen kappaletta suklaapatukoita ja pyöreät nolla askia savukkeita. Uhosi kovasti myös lähtevänsä aamun sarastaessa Roomaan pitsalle ja me häivyimme vähin äänin kaiffarin sammuttua sillä välin kun olimme saunomassa.






Oletin lauantain finaalin alkavan vasta puoli seitsemän, joten kiirehän siinä tuli kun istuimme Patarouvassa vielä puoli viisi limukalla ja lätkäfanit alkoivat pakkaantua sinne katsomaan todellisuudessa viideltä alkavaa peliä. Hösselillä kävin kotona pesemässä edellisen päivän maut suusta ja lähdimme jännittämään peliä. Tasainen se olikin, mutta tällä kertaa näätäeläimet vei voiton jatkoajalla lukemin 1-0. Tampere oli kyllä tupaten täynnä eilen kun finaalipelin ja kalamarkkinoiden lisäksi Hot Rod -tapahtuma keräsi tänne paljon upeita autoja, punkkareita ja rockabilly-ihmisiä. Käydessäni pyörähtämässä myös Tullintorin HolidayInnissä, yllätyin palvelusta ja huoneisiin tehdyistä ratkaisuista. Respassa ei puhuttu suomea... Olemme Suomessa, kaukana rannikolta, Tampereella ja hotellissa ei saa palvelua suomeksi. Huoneiden numerot käytävällä menivät hyvinkin loogisesti kun ensin oli 7, 8........ 10....? ja sitten 9 kulman takana. Eteisestä pääsi vessaan... Amm, vaatekaapin kautta............? ja toisella seinällä oli vielä lukoton liukuovi sinne. Persoonallistako? Pian lähden vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä keskustan hulinaan ystävättäreni kanssa, jotta tämä täydellinen viikonloppu saadaan päätökseen.



"Perjantaisin kun maailma on
sairas ja kaunis

Katsotaan parvekkeelta kauas

Tupakantuoksuisin sormin
         euforiaa ja valkoviiniä poskilla."


24. huhtikuuta 2014

Olisipa maailma täynnä parempia huomisia

Tämä päivä on ollut... noh, en varmaan edes tiedä mitään niin kamalaa sanaa. Kummallakohan jalalla nousin sängystä? (Tähän väliin mieleeni juolahti erittäin huono puujalkavitsi, jonka päätin kuitenkin jättää julkaisematta. Onneksi.) En muista milloin viimeksi vitutuskäyrä on ollut niin korkealla kuin tänään. Jo aamulla herätyskellon soidessa olo oli fyysisesti, että henkisesti voimaton... Se on vain seitsemän tuntia, ajattelin. Töissä ei ainakaan tarvitse stressata, ajattelin. Pyörän kumi oli rikki. Pyörän pumppu oli rikki. Myöhästyin töistä, koska jouduin kävelemään - sain huudot siitä kuinka kaupan ala toimii, tai ei toimi, jonka seurauksena nielin ylpeyttäni ja kyyneleitä takahuoneessa, joka määrittikin loppupäivän vittun vitun hyvän fiiliksen. Välittäjä ei soittanutkaan pienestä täydellisestä yksiöstä, jota kävin eilen katsomassa, vaikka lupasi. Muuttoon menee laskujeni mukaan toista tonnia rahaa ja minulla ei ole varaa ostaa edes tupakkaa, koska olen liian sinisilmäinen ja lainaan rahaa väärille ihmisille.

EDIT: Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietouden kurssi meni toistamiseen vituiksi, koska minulle ei ilmoitettu milloin on koe. Ei muutakun ensi vuonna kolmatta kertaa samainen kurssi. En niin valmistu ikinä. Drinkkikurssinkin ohjaaja kyselee lopputyötä.


Miltä nyt tuntuu?
          En tiedä. En todellakaan vittu tiedä.

19. huhtikuuta 2014

On ruokahalu vaihtunut tupakointiin, kerskuilu nöyrään allokointiin

In Flames: Sounds Of A Playground Fading

Viimepäivät olen viettänyt töitä puurtaen, asuntoa hakien ja oluen äärellä. Keskiviikkona olin ylpeä itsestäni, sillä ensimmäistä kertaa koskaan, sain krapulassa itseni kotiovea pidemmälle ja töihin. Once in a lifetime experience. Olen aina ollut huono tekemään töitä... En sillä tavalla huono, erittäinkin aikaansaava kun pääsen raahautumaan paikalle, mutta jo parin päivän työputki ja tuntia ennen päivän loppumista saapuva suuri kuorma saavat minut ajattelemaan että Onko pakko... Kyllä se jumalauta on. Neljän päivän loma tuntuu upealta ja aion ottaa tästä kaiken irti. Torstaina seurasin kun Tappara pelasi jälleen upeasti ja toivottavasti tulee yhtä jännä peli tänään, vaikken ehkä ehdikkään sitä katsoa, sillä tänään odottaa jonkinlainen eeppinen ralli-ilta tila-autolla ympäri Mansea kaiffareiden kanssa. 


Asuntonäytöt eivät ole vielä tuottaneet tulosta, mutta Atalan lähiöunelma-alueelta on vapautumassa pieni saunallinen yksiö ranskalaisella parvekkeella ja välittäjä lupasi pitää minut ajan tasalla. Suuri epätoivo valtaa minut toisinaan kun tajuan etten ehkä saakkaan penkkisohvaa mukaani eikä Herra Matikainen enää pääse parvekkeelle paistattelemaan kesäpäiviä ja juomaan aamukahvia kanssani. Olen unelmoinut nahkaisesta divaanisohvasta ja jenkkisängystä. Olen unelmoinut lottovoitosta joka ratkaisisi tämänhetkiset ongelmani. 


Nyt menen unelmoimaan itselleni lisää kahvia.


13. huhtikuuta 2014

Unelmia ranskalaisen parvekkeen kiemuraisista koristereunuksista



Ajatuksia asunnonhausta Tampereella... Tarjontaa on, mutta minunlaiselleni nirsolle taiteilijakotia etsivälle köhälle kissanomistajalle ja opiskelijalle ei. Budjetillani pitäisi löytyä parvekkeellinen yksiö Tampereelta, jopa kaksio Tampereen laitamilta, mutta haku kaatuu useimmiten joko vuokravakuuteen tai siihen että asuntoon ei hyväksytä eläimiä. Perkeleen kissanvihaajat, mitä vahinkoa tuollainen lallukka nyt muka saisi aikaan edes posliinikaupassa... Eihän se muutakun syö, pasko ja nuku. Tosin, sain juuri tarjouksen että muuttaisin ystäväni luokse... Mitähän siitäkin tulisi. Tässä vaiheessa kuitenkin ehkä kaipaisi hieman enemmän yksityisyyttä ja omaa aikaa. 

Olin eilen viettämässä iltaa Nokian Eedenissä... Odotin vähän enemmän meininkiä, kun esiintyjät soittivat aluksi lähinnä humppaa ja kellomekkoiset naiset sekä tötteröpäiset miehet pyörähtelivät sen tahtiin. Viini-cointreau-sooda -drinkki ei oikein mennyt alas sekään, mutta viihdyin vaikka asuvalintani vuoksi näytinkin lähinnä maksetulta seuralaiselta. Erilaista meininkiä tuntemattomien ihmisten synttäri-/reunion-/rockabilly-juhlissa. 
Jesu approves.





10. huhtikuuta 2014

Koko tarina silkkaa draamakomediaa

   Breaking Benjamin: Diary Of Jane

Aurinko alkaa pikkuhiljaa aamun kääntyessä päiväksi pilkottaa parvekkeen nurkkaan. Kahvia on kulunut tähän aamuun niin paljon että oksettaa ja värikynät on pitkin keittiönpöytää. Olen viimeisen viikon elänyt kuin leijona. Orivedellä viettämääni viikonloppuun mahtui paljon alkoholia, uusia tuttavuuksia ja vetistä piirakkaa. Tämä tuntuu olevan oikea erojen kevät. Kaikki eroavat - myös allekirjoittanut. Rakastin rakkauteni loppuun, sen enempää en ala asiaa vatvoa. Uusi luukku on hakusessa ja tuntuu haikealta jättää taakseen tämä unelma-asunto, mutta se on elämää. Katselen päiviäni muutamaa kuukautta eteenpäin ja näen itseni joko veneen alla patjani ja Herra Matikaisen kanssa tai pienessä murjussa Hervannan laitamilla syömässä kuivia riisimuroja. Jos alkaisi minimalistiksi, muutto sujuisi sutjakammin... Pussi kepinnokkaan ja menoksi. Tosin, eihän minulla ole sohvaa, sänkyä saatika tv:täkään. Asiasta saadaan onneksi jo revittyä huumoriakin irti... "Esimerkillistä ex-vaimoilua!" kuului eilen tehdessäni ruokaa.

Vietän viimeistä sairaslomapäivääni - Akuutti stressireaktio...
Kuulostaa niin vakavalta että naurattaa. 

Keskeneräistä työtä. Inspiraation ikuinen lähde - depressio, muusani.


3. huhtikuuta 2014

Solmussa

Tänään olen tuntenut itseni aikaansaavaksi. Allaolevissa hyvin eroottisissa vessakuvissa on aamulla varttiin taiteilemani solmunuttura, johon sain inspiraation eilen selatessani Sarvaksen kosmetiikkablogia monta tuntia. Onhan se vähän erilainen kuin linkin takana, mutta minulla on taiteellinen vapaus. Ehkä vähän turhankin hieno töihin, mutta nopea, helppo ja aivan mahtava siihen tarkoitukseen, jos haluaa karvat pois naamalta. Hiustenlaitto on ainakin meikäläisen kohdalla aina vähän tuuripeliä. Puoliakaan ajasta en todellakaan tiedä mitä olen tekemässä, mutta aina se siitä jotenkin lutviutuu. Oli muuten hektinen päivä töissä! Olin ensimmäistä kertaa elämässäni kassalla siinä tyynyliinatetriksen lomassa, mutta onneksi asiakkaat ovat ymmärtäväisiä nähdessään harjoittelija-kyltin povessani. 

Työstä huveihin - kävimme tiistaina mm. katsastamassa Tampereen uuden Aussie Barin. Alkuun hämmennyin kun henkilökunta ei puhunutkaan suomea ollessani tilaamassa olutta. Myöhemmin hämmennyin vielä enemmän kun eräs blokkari tanssi kanssani, juoksi peräämme tupakalle kyselemään onko kaikki hyvin, kävi pöydässämme istumassa ja varmistamassa onko meillä hauskaa, tanssi pöydillä ja kantoi minut ollalla vessaan. Aussie Bar, awesooome! Tätä Tampere on kaivannut. Työpaidoissakin asiallinen teksti "Not a yacht club", enkä kuullut ainuttakaan huonoa biisiä koko illan aikana. Jos Australiassa on oikeasti tuollaista, niin lisään lusikkalistaani sinne muuttamisen. Henkilökunnasta näkee että he pitävät työstään ja pöydät on suunniteltu juurikin tanssimista varten. Ei ehkä Tampereen halvin mesta, sillä Tuborg maksoi kutosen, mutta ehdottomasti sen arvoista! Yökerhopuolta en ole päässyt vielä tsekkaamaan, mutta jos pubi/sporttibaari/raflapuoli oli jo noin mahtava nii mie romahan

Thinky winky, Aussien viralliset avajaiset on muuten huomenna perjantaina 4. päivä!