29. toukokuuta 2014

Eniten vituttaa: Mansen sosiaalitoimi ja teknologian kehitys

Pieni tauko pakkaamisesta antaa tilaa kuulumisten päivittämiselle. Vihaan epätietoisuutta ja huonoa tuuriani. Minun oli määrä hakea avaimet uuteen asuntoon keskiviikkona, koska isännöitsijätoimisto ei ole auki tietenkään näin helatorstaina, mutta ei myöskään huomenna perjantaina, joten oli viimeinen mahdollisuus hakea avaimet kun muuton piti olla sunnuntaina. Piti. Palataanpa hieman taaksepäin... Puhelimeni hajosi tiistaina... Lumia 620 tippui lattialle, näyttö halkesi ja mikään, ei mikään toiminut enää. Osoitteet, puhelinnumerot ja muu info avaimien hausta oli tekstiviestiä puhelimen muistissa. Vaihdoin väliaikaisesti aiempaan käytössä olleeseen puhelimeeni, Nokian 7373, jossa akku loppuu kun siihen tulee tekstiviesti, vaikka se on jatkuvasti laturissa. Sosiaalitoimen päätös ei ollut vielä saapunut vaikka se oli ollut käsittelyssä jo kymmenen päivää, mutta neljän puhelun jälkeen löysin oikean henkilön joka osasi kertoa ettei maksusitoumus vuokravakuudesta ole vielä saapunut, joten avaintenhaku ei onnistu, ellei sosiaalitoimi lähetä sähköpostia isännöitsijälle neljään mennessä. Puoli kahdesta kahteen pommitin jatkuvalla syötöllä sosiaalitoimen numeroon, jossa vastaaja kerta toisensa jälkeen ilmoitti että kaikki asiakaspalvelijat ovat varattuja ja että minun pitää odottaa hetki, sitten puhelu katkeaa. Joka vitun ikinen kerta. Kellon lyödessä kaksi, vastaajaviesti vaihtuu "Voit soittaa meille arkisin klo 12-14..." Soittoa takaisin isännöitsijälle, etten saa ketään kiinni. Hän sanoo että ensimmäinen vaihtoehto on hakea avaimet vasta maanantaina ja toinen, että toimitan vakuusmaksun 960€ käteisenä jonnekkin perjantaiksi kello 14. Vuokrasopimuksessa lukee, että jos vuokravakuutta ei ole sovitusti maksettu lauantaihin mennessä, on vuokraisännällä oikeus purkaa sopimus. 

Täytyy varmaan lähettää postissa Tampereen sossuun almanakka, jos heillä ei sellaista ole, sillä jos tilanne olisi se että minulta lähtisi asunto alta sunnuntaina 1.6. niin olisin kadulla tavaroideni kanssa. Saatana.







Kiitos Lumian päätähuimaavan kestävyyden, oli minun pakko ostaa uusi puhelin: Samsung Galaxy Trend, koska Android. Elisa Shopitista 99,-. 'Mä ja mun puhelin' -selfie, koska vaihdoin leiriä nokialaisesta vaikka olen aina vannottanut etten Samsungeihin koske, mutta sain kyllä niin tarpeekseni Windows kasista. Ensimmäinen ja viimeinen, lupaan. 

Aivan, tein jotain muutakin yllättävää tänään. Lisäsin ensimmäisen kuvan Instagrammiin!  En vielä tiedä kuinka se toimii, mutta saan varmaan huomenna opastusta asiasta. Eikai se ole yksi niistä paikoista joissa käytetään niitä perkeleen #hashtageja, sillä sinä tapauksessa minun täytyy vakavasti harkita uudelleen tätä ig-juttua... Minun löytää sieltä nickillä demonilesboankka... kai? 

Tai tästä 
Instagram 

Yritin laittaa linkin sivupalkkiinkin, mutten tiedä onnistuinko.





Jesu ja teknologia... Noup.

23. toukokuuta 2014

I wish you were a beer, then I could drink you up





Kuvakkeen uusi ulkoasu on pitänyt minut kiireisenä, sillä kauniisti aseteltu profiilini on nyt raiskattu. Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki, muttei kuitenkaan sitten tehdä mitään sellaisille asioille kuten gallupvastauksien vastauksista ilmoittaminen, joka nykyään tapahtuu kuvakommentilla, eikä erillisellä ilmotuksella etusivulla? Eilen vakuutin itselleni että nyt saa ryyppääminen loppua, mutta ihmisillä on ilmeisesti jotain sitä vastaan, sillä muutamalta kaverilta tuli samantien yhteydenottoa että mennäänpäs oluelle ja tänään on vaahtobileet.





Eilen letkautin opinto-ohjaajalleni että "Mun täytyy varmaan myydä itteeni netissä" kun kyse oli syksylle jäävien 19 opintoviikon suorittamisesta pienremonttien parissa *facepalm* Lopuksi vielä kaunis runo, joka syntyi kun suuri luovuus haittasi untani. Tiedättekö sen kun yritätte nukkua ja mieli menee että "Yksi lammas, kaksi lammasta... hevonen, kirahvi......? Vaarilla oli saari, HEEI MACARENA!" 



Vaakun
Vapun vaapun

Suudelman saadun
          tarkastan laadun

Sattuu,
   kaadun

Kaupungit saastuu ja
lopussa kaikki meistä vain maatuu.

19. toukokuuta 2014

Petyn hieman joka päivä




"Turhauttavaa, mitä muutakaan
Keitän kahvit kun vituttaa."

Näinä vaikeina aikoina sitä ymmärtää jälleen ystävien ja läheisten merkityksen. Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin... Niihin, jotka vastaavat puhelimeen kun tarvitset juttuseuraa, jotka eivät anna sinun murjottaa sisällä kun ulkona paistaa aurinko, jotka näpäyttävät sinua silloin kun sitä tarvitset, jotta opit jotain... Ne on niitä, jotka ovat oikeasti siellä sinua varten ja he ymmärtävät että joskus ihminen yksinkertaisesti on korviaan myöten kusessa. Ja sitten on se toinen leiri, joka kääntää kylkeä... tai selkänsä. Joskus nämä ihmiset löytyvät yllättävänkin läheltä, mutta voit vain osoitella itseäsi ja miettiä omaa sinisilmäisyyttäsi...
"Typerä tyttö." 








18. toukokuuta 2014

Valveunia

Viimeyönä maito oli sinistä. Heräsin painajaisesta haukkoen jälleen henkeäni. En koska maito oli sinistä, vaan koska päässäni soi jokin sellainen kappale kuten Hoobastankin Crawling In The Dark tai Soilin Halo, enkä saanut sitä loppumaan. Puhelimeni soi kolmesti ja soitin takaisin kerran, noin kello viisi aamuyöllä. Ainoastaan yksi näistä tapahtumista oli loppujenlopuksi totta. Maito ei ollut sinistä kun laitoin sitä aamukahviini. En ollut herännyt painajaisesta vaikeroiden, vaan olin jälleen herännyt unesta toiseen. Musiikki ei soinut. Puhelutiedot löysin kyllä puhelimestani. Mistä nämä valveunet johtuvat? Pelottaa kun ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Näin eilen pääskysen (siitä olen varma), ja viimepäivien tapahtumista on onneksi kuvatodisteita.


Hyvää kesää!

13. toukokuuta 2014

Tartun hetkiin kuin lillukanvarsiin


Rikkinäinen puhelin on jälleen kuljettanut asioitani ulkopuolisten korviin ja se keskeytti nukkumiseni tänäaamuna. Yöllä näin taas mitä ihmeellimpiä unia. En nyt jaksa analysoida, mutta kerronpa kuitenkin... Ulkopuolinen kysyi minulta tietä rautatieasemalle ja lupasin näyttää missä se on. Steissin ympäristö oli kuitenkin suuri vuoristo ja meidän piti kiertää. Oli talvi ja pudotus jyrkkä. Juoksimme kuin mangahahmot vuoristossa, kunnes liukastuin ja tipuin veteen. Heräsin tästä unesta toiseen, jossa havahduin hyytävästä vedessä, laivamme oli uponnut ja minua yritetiin pelastaa.

Viimeiset viisi päivää olen ollut poissa kämpiltä. On hassua palata tänne kun mattoni ovat pois lattialta ja tauluni kaapissa. Työmiehet kaivavat ojaa parvekkeen alla ja maito on loppu. Odotan itseasiassa jokaista päivää tällä viikolla ja se on harvinaista. Yhtä harvinaista kun yhtä mahtavat viikonloput kuin viimeisin.


Auringon osuessa vain puiden latvoihin
toivon ettei tämä hetki loppuisikaan
Etten kuolisikaan

Aika tuhlaantuu jotenkin nopeammin
                       tuntiessaan itsensä erityiseksi.
                                                                                                                         Dla

8. toukokuuta 2014

Irvistellen



Lähipiirissäni on jotain pientä sadismia havaittavissa, sillä eilen minut haastettiin syömään Trattoria Alfredon Inferno-pitsa kahtakymmentä euroa vastaan. Sanottakoon sen verran syömistaustoistani, että kestävyyteni tulisien ruokien kanssa on samaa luokkaa kuin pilttiä syövällä taaperolla, sillä jo raaka sipuli saa aikaan paloautoefektin. Ei ne jalapenot tai pepperoni, mutta se kastike on varmasti napalmia ko. pitsassa. Alla olevassa videossa jälleen niitä ilmeitä, joista kaikki aina puhuvat. 

(Näkyykö video? Laitoin sen piilotetuksi, jotta vain linkin saaneet näkevät sen. Blogger vinoili jälleen.)


Pilkkakirves on lentänyt, Happy Joet on nautittu casuaalin kaljakamun kanssa ja löydetty mentaalinen yhteys. On tultu siihen tulokseen ettei koskaan parane alkaa käyttää huumeita, ostettu jälleen uudet housut vanhojen rikkimenneiden tilalle ja suoriuduttu drinkkikurssin lopputyöstäkin palauttein "Tämä on paras drinkkiopas joka minulle on toimitettu". Vittuillakseen taisivat kuitenkin lähettää minulle kutsun Tredun kevätjuhlaan...

 "Tulehan luuseri katsomaan kun kaikki muut kun sinä valmistuvat!"


5. toukokuuta 2014

Eniten vituttaa: maanantai, työt ja pyörävarasto


Maanantai. Yksi sana ehkä riittäisi koko postaukseksi, mutta turinoidaan nyt vähän... Herään aamulla kylmyyteen ja kuin zombie laahustan kuumaan suihkuun ja sieltä takaisin nukkumaan - tietysti yli herätyskelloni. Kuvitelkaa tilanne jossa henkilö juo kahvia, pukee housuja, meikkaa ja ruokkii kissaa samaan aikaan... Yea, that's me. Tiedättekö sen kun aamulla herää eikä tahtoisi lähteä lämpimän peiton alta pois? Yritin ratkaista tilanteen pukemalla paidan lisäksi päälleni neuleen, villatakin sekä normaalin takin ettei varmasti tule kylmä... Eihän siellä näyttänyt kuin +30 parvekkeella päästyäni kotiin. Selvisin seitemän tuntia, kahdeksan ylityöminuuttia ja vielä kotipihaankin, jonka jälkeen heräsi kysymys Kuinka saada pyörä varastoon lämpöhalvauksen iskiessä? Oikean varastonavaimen etsimiseen menee kymmenen minuuttia, matkalla kaatuu kolme muuta pyörää, koska onhan ne nyt saatanan vaikea laittaa pois käytävältä ja nyt pitäisi löytää vielä pyöränkin avain ja pian kotiavain. Tämän kamalan päivän päätteeksi menin keittämään itselleni kahvia ja kuulin lohduttavat sanat 


"Miks sä vaaput kun pingviini?"

1. toukokuuta 2014

Jos alat valaa tinaa, kannattaa mennä himaan

Ktsss... Ja näin toinen Fosters aukesi. Olen varmaan tulossa vanhaksi, sillä eilisen yhdeksäntuntisen aikana taisin juoda vain kuusi juomaa enkä ollut pukeutunut tavalliseen tapaani merirosvoksi juomaan rommia ja etsimään sitä omaa papukaijaa. Muistan kun muutin Tampereelle ja näin Koskenrannan vappumeiningin ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. 10 000 - 20 000 ihmistä Mansen keskustassa oli paljon käsiteltävää nuorelle käpykylässä kasvaneelle tytölle, mutta olen kaupunkilaistunut ja kasvanut todella paljon tässä ajassa. Joka vuosi olen viihtynyt vain vähemmän ja vähemmän aikaa Koskenrannassa. Viime vuonna istuin hetken humalaisen ystävättäreni seurassa kuunnellen juoruja sateen jälkeen märässä oksennuksen peittämässä rannassa muovipussin päällä ja siirryin loppuillaksi Bricksiin. Tänävuonna kävelin kerran läpi rannan molemmat puolet ja poistuin parin mutkan kautta Rodeoon, josta matkani jatkui kotiin jo kahden dösällä. "Nothing good happens after 2:00 a.m. so when 2:00 a.m. rolls around, just go home and go to sleep..."

Hyvää vappua! Tässä arkistojen helmiä kaikenmaailman pukuleikeistä vuosien varrelta.
Vappu 2012 

Toogabileet 2011

2012

2011

Peruskoulun päättäjäiset 2011

Merirosvobileet 2011

2011  

World Goth Day 2012

2013

Halloween 2013

"999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999" 
t. Herra Matikainen