25. syyskuuta 2014

Habitare 2014 | Revanssian blogi









Valaisin Grönlund

Innolux Design

Diesel / Scavolini Studio

Kaasuvalo

Trash Design / Jaime De Vizcaya

Trash Design / Einari Saarinen

Trash Design / Jari Miranda

Habitare-suunnittelukilpailu May Day (voittaja) / Samuli Helavuo: Havina

Habitare-suunnittelukilpailu May Day (henk. koht. suosikki) / Satu Niemi & Annimaija Tarkkanen: Keinu

Destiny

Sasu's Playhouse

Aada Sisustus

Prointerior

Terassi-lehti

Boknäs / Dux-sängyt & Canada Goose -petivaatteet

Boknäs / Jukka Setälä: Touko

Boknäs / Pellavakankainen Heaven-sohva

Lexus

Roberts Design / Robert Lappalainen

24. syyskuuta 2014

Matikainen noutaja



Taustalla soi Biffy Clyron: Living is a problem because everything dies

Täydellisyydentavoittelua

Nyt kun puhelimessani on hyvä kamera ja 4G netti, niin makuuhuoneessani on valokuvaukseen kelpaamaton valaistus. Vihaan pieniä ikkunoita, joilla ei ole minkäänlaista virkaa, kun niistä ei tule tarpeeksi valoa ja osoittavat käytävälle päin (vittua). Lipastoprojekti on nyt nuppeja vaille valmis ja mielenrauha on käsinkosketeltava. Enää hyppii silmille puiset lattialistat, joille ikävä kyllä en voi mitään. Sietäisi saada korvilleen se joka tästä on vastuussa. Kuvitelkaa pehmeät mustavalkoiset siksaks-kuvioiset petivaatteet ja lämpimän harmaat verhot koko takaseinälle... Onko ihminen sisustussuunnittelija koskaan tyytyväinen omaan sisustukseensa?





Jospa kolmas kerta toden sanois, näillä näkymin 5. päivä neulan alle.



Hui saatana. 

17. syyskuuta 2014

Kämping etc.

Meni kolme vuotta ennenkuin tajusin ettei Tampereella ole sähkölankoja, ja tästä eteenpäin ajattelinkin määritellä kaupungin ja landen sen mukaan. Laukaassa on varmasti sähkölangat ja sinne olenkin suuntaamassa ensi kuun alusta katsomaan yhtä pientä otusta. Koiran hoitaminen, kotisivut, miljoona eri blogia ja omat - sekä opiskelujen projektit pitävät minut kiireisenä.
"Joo, no mun elämä on niin hektistä et vaihdan sieni-

mettältä avaruussukkulaan niin nopsaan et aasi hukkuu..."




Viikonlopun vietin Helsingissä tarkoituksenani nollata ja käydä Habitaressa. Viimeksi yöpyessäni siellä ei Stadi tehnyt vaikutusta, kun kaikki Korkeasaaren eläimet olivat nukkumassa, aloittelupaikkoja ja K18-mestoja ei ollut lainkaan keskustassa, opastuskyltit oli kuinka sattuu, kahdesta Long islandista sai maksaa 24 euroa ja musiikki oli paskaa (Ei sillä että musiikki olisi ollut tällä kertaa yhtään sen parempaa, genre vaan vaihtui). Hotellissa, Sokos Presidentissä, ei sillä kertaa ollut valittamista, mutta nyt kyllä jätti Hotel Kämp lähtemättömät jäljet...


Muutamia juttuja mihin ei viiden tähden hotellissa odottaisi törmäävänsä:
  • Käytävän matto on järkyttävässä kunnossa
  • Ensimmäisen huoneen lukko ei toimi, saamme toisen huoneen
  • Vaatekaapin valo sammuu, kun oven avaa ja syttyy kun oven sulkee
  • Baarikaappi on toisen kaapin sisällä, niin että tarvitsee avata molemmat kaapin ovet, että saa baarikaapin auki
  • Baarikaapissa on yksi Heineken, loput Lapin kultaa
  • Kylpyhuoneen peilin vieressä oleva pistoke ei toimi, joten joudun kihartamaan hiukseni sokkona
  • Kylpyhuoneessa ei ole roskista, eikä arkkitehdillä minkäännäköistä tyylitajua



Ostin uuden puhelimen kyllästyttyäni edellisen Samsung Galaxy Trend Plussan hitauteen. S4 + 4G on ollut kaikkea mitä osasin toivoa, lukuunottamatta sitä ettei liittymässäni ole 4G:tä (Asialle täytyisi ehkä tehdä jotain). Uuden puhelimen 13mpxl:n kamera säästi minut erillisen kameran ostamiselta, sillä voisin veikata ettei alle 300 euron saa sellaista kameraa, joka päihittää tuon. Kokoon on tottuminen, sillä uusi puhelin on reilusti sentin pidempi ja lähes sentin leveämpikin kuin edellinen, mutta sentään ohuempi.


Tulin kirjoittamaan kaikesta muusta kuin sähkölangoista, Helsingin hotelleista ja uudesta puhelimestani, mutta tämä taitaa olla jo sellainen sekametelisoppa ettei tilaa syvällisyydelle jäänyt.











Tänään saan tietää lisää tatuointini korjaamisesta!

12. syyskuuta 2014

Piristystä keittiöön, ruhjeita ja aivan liikaa siirappia





Näihin kuviin ja tunnelmiin vielä tällä viikolla opittuja elämänohjeita:
Kännissä en ole potkunyrkkeilijä



Hiusten vaalennus ei ole koskaan onnistunut, eikä tulee koskaan onnistumaan


Tampereen Miamin mojito maistuu diabetekselle

2. syyskuuta 2014

Sano mua rehtoriks



Kiusaamisen vastainen Kutsu mua -kampanja on yksi harvoista somen villityksistä, joihin olen ottanut osaa. En tunne oleeni koskaan oikeasti kiusattu, mutta haluan antaa tukeni kaikille jotka kiusaamista ovat joutuneet kohtaamaan. Osakseni saan lähinnä kateellisten panettelua ja vittuilua, jonka olen oppinut ottamaan vastaan huumorilla provosoitumatta. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan minua ihmisenä ja minä tiedostan sen. Ala-asteelta muistan muutaman haukkumanimet, joita oli mm. hörökorva, koska täytyyhän se myöntää että näillä voisi vaikka lentää ja siaksi haukuttiin nimeni vuoksi vaikka se kirjoitetaankin c:llä, niinkuin äiti yritti aina lohduttaa. Paskanpuhuminen on myös kiusaamista, ja sitä sain osakseni asuessani siellä pienessä kyläpahasessa Orivedellä, mutta en koskaan välittänyt siitä. Ihmiset juoruaa ja se on kuin rikkinäinen puhelin, jolle ei voi muuta kun heittää roskiin. Kiusaamiseksi leimataan nykyään kaikki. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta minusta tuntuu että lapset ja nuoret ovat nykyään hieman avuttomia. Lapset kasvatetaan vaaleanpunaisessa hattarassa, jossa he eivät tiedä mitään pahasta maailmasta. Kuinka kukaan voisikaan siinä tilanteessa oppia puolustautumaan, kun niitä idiootteja kuitenkin on aina ollut ja tulee aina olemaan?