24. joulukuuta 2014

Lunta sataa harmaanpelkoni peitoksi



Tänä vuonna en ostanut tai tehnyt kenellekkään mitään. En laiskuuttani, vaan köyhyttäni. Joulu tuli yllättäen. Olen ollut viimeisen kuukauden niin nenä kiinni aiemmin postaamassani sisustusprojektissa, etten ole huomannutkaan vuoden olevan loppumaisillaan. Ei tunnu joululta, vaikka olen askarrellut ikkunaankin tähden ja sytyttänyt kaikki punaiset kynttilät lyhtyihin. Kinkkukin on uunissa ja ruuan tuoksu kantautuu nenääni. Fiilis on kuitenkin mahtava. Valmistuin kuin valmistuinkin perjantaina ja sellainen taakka tippui harteilta ja on niin kevyt olo, että olen viimeisen viisi päivää leijunut ainakin puoli metriä ilmassa.



Kirjoitan tätä tekstiä tonttulakki päässä
Kuuntelen mielestäni hyvää musiikkia.

On yllättävän rauhallinne keskiviikko ja


                                             olen onnellinen.




Ihanaa joulua kaikille ja mahtavaa tulevaa vuotta 2015!

17. joulukuuta 2014

Sisustussuunnittelua Hyvinkääläiseen omakotitaloon

Kerroin aiemmin työskenteleväni loppuvuoden itsenäisesti sisustussuunnittelun parissa ja valmistuminen häämöttääkin jo aivan ovella. Jälleen kerran takapakkien saattelemana olen koko ajan lähempänä 19. päivää elikkäs perjantaita, vaikkakin vielä tällä viikolla sain infoa jostain suorittamattomasta opintoviikosta. Itse asiaan... Koska tästä eteenpäin alkaisin kuulostaa lähinnä Teuvo Lomanilta, niin jätän nämä kuvat vain tähän ja kiinnostuneemmille löytyy sitten postaus tekstin kanssa Suunnittelutoimisto Revanssian sivuilta  klick klick... 

psst... Sen verran valoitan tähän alkuun että asiakas on mies ja budjetti 40 000€.

Olohuone




Keittiö


 



Biljardihuone





Studio


 



Terassi





Suunnittelussa ja havainnollistamisessa olen käyttänyt kavaljeeriprojektioita sekä kollaaseja.
Projektiokuvat piirretty käsin / Kuvanmuokkaus: Adobe Photoshop CC / Kollaasit: Picasa 3

13. joulukuuta 2014

Hei minä täällä, se jota kerran niin rakastitte

Rise Against: People live here

Tämä on sitä typerää aikaa kun mietitään missä sitä oli elämässään viime jouluna ja millainen viime talvi oli, millaisen kinkun sitä ostaisi tänä jouluna vai ostaisiko sittenkin vain punkkua, kun ei tänäkään vuonna tullut selvittyä, laihduttua, rikastuttua tai viisastuttua, niin mitä väliä sillä nyt enään tässä vaiheessa on... "Seuraava vuosi on tulossa ja voin kunnostautua silloin", ja pian huomaatkin sanovasi saman asian joulukuussa 2015 ja seuraavana vuonna ja seuraavana...


Tänä viikonloppuna havahduin pariinkin karuun tosiasiaan. Ensinnäkin siihen että talvi on todellakin näyttänyt kasvonsa. Se sinäänsä on ihan mukavaa kun lumen kirkkaus valaisee aamuiset, ennen niin synkät lenkkipolkuni ja lumen narskuminen lenkkareiden alla piristää harmaatakin mieltä. Se piristys tulee tarpeeseen, sillä viimeaikoina olen saanut oireita ihmisten piittaamattomuudesta. Yhteydenottoni tuntuvat menevän kuuroille korville ja jopa avunpyynnöt kaikuvat kuin tyhjille seinille. Dramatisoin jälleen, mutta niin reagoin ikäviin asioihin. Ei minua oikeastaan edes vituta niin paljoa, kuin annan ymmärtää... Tahtoisin vain jakaa tämän lonkeron vanhan ystävän kanssa, kun kaikki on nykyään niin toisin.


Lähinnä säälin itseäni, kun elän enemmän muille kuin itselleni.