25. syyskuuta 2016

Taivaskin on linnuista tyhjä

Istun tähän bussiin aina samalle paikalle. Viides penkkirivi vasemmalla. Viidettä vuotta. Ensimmäisen neljännestunnin aikana mieleni täyttää tyhjyys. Tim McIlrathin motivoivat vokaalit kuulokkeissani muistuttavat kasvustamme kyynisemmiksi joka päivä. Ei minua itketä, mutta silmäni ovat kosteat. Lie unohdinko jälleen räpäyttää niitä. Mietin velvollisuuksiani, jos niitä sellaisiksi voi kutsua. Kylvetä linnut, pese aamupäivä kasvoiltasi, täytä tiskikone ja toivo että joku odottaa sinua kotiin. Mietin epäonnistumisiani. Mietin sitä kuinka eräänä yönä, kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan, olin niin onnellinen. Kiitollinen siitä missä olen nyt. Ja kuinka se hetki oli poissa kun nukahdin painajaiseen. Nämä on näitä, haista paska -päiviä, jolloin tarvitsisin maailmalta muutakin kuin iskuja palleaan. En minä ole niin vahva ja itsenäinen nainen kuin aina naurun saattelemana kerron olevani. Tarvitsisin vain vähän siirappia tähän tänään tavallista kitkerämpään kahviini. Taivaskin on linnuista tyhjä. Pelkurit pakenevat kylmää etelään.



"Ja sinä vain ilkut, naurat ja sanot

                                      kuinka Siperia opettaa."

19. syyskuuta 2016

Minusta tuli lintuemo

Kotonani on ollut lintuja pienestä pitäen. Seeprapeippoja muksuna jo niihin aikoihin, joista en muista mitään ja sittemmin neitokakaduja. Ei sitä koskaan osannut pitää erikoisena asiana että kotona lenteli vapaana lintuja, saati ymmärtänyt että linnunlaulu olisi voinut olla jollain tapaa ärsyttävää.

Undulaattipojat Pablo (Brasilian lipun värinen) ja Vladimir (Pastellinsävyinen) kotiutuivat meille tänne Tampereelle perjantai-iltana. Nämä kahdeksanviikkoiset veljekset ovatkin hurmanneet alusta saakka persoonallisuudellaan ja ovat kotiutuneet yllättävän pian. Hirssi maistuu kädestä, huone on tutkittu viimeistä nurkkaa myöden ja häkkiinkin palataan kiltisti nukkumaan. On siinä ollut mopsilla päänkääntelemistä kun äijillä on lentonäytös meneillään. 

Feels like home.







14. syyskuuta 2016

Haapojen kellastuessa

Jos saisin antaa palkinnon yhdelle elämää helpottavalle tuotteelle tässä maailmassa, menisi pokaali ehdottomasti paituleille. Niin ala-arvoisen nimen kuin se on saanutkaan, niin meikäläinen ainakin viihtyy yöpaidassa vaikka koko päivän - joka päivä. Juuri kun olin tämän hankinnan tehnyt, odotti minua eräänä päivänä kotona mysteeripaketti, jonka ystävättäreni oli tilannut minulle ensimmäisen "riitamme " jälkeen ehkä parhaana argumenttina ikinä. Mopsipaituli... Oh you know me so well. 

Kuontalokin on saanut osakseen hieman väriä. Olen peukuttanut Herman's Professionalin suoravärejä ja teen sitä edelleen, vaikka en Marge Blue -putelista Margen sinistä saanutkaan. Syynä tähän on varmasti aina uudelleen toistuva epäonnistumiseni vaalennuksen suhteen, vaikka tällä kertaa turvauduin lähes satavarmaan Splatin vaalennukseen. Vasemmalta sivulta merenvihreä kuontalo tuo mieleen nuo, oi niin ihanat yläasteajat kun oli aivan sama mitä väriä päässä oli, kunhan sitä oli. 

Eksyimme jumalattoman upeaan mestaan haahuillessamme Pyynikin metsissä etsien perjantaina saapuville linnunpoikasillemme mieluisia luonnonorsia. Poikien häkki saapui alkuviikosta ja se on  u p e a . 

"Haluutko tulla kattoon mun undulaattia?" puhuttiin joskus jossain aivan kamalassa Julma-Henrin räppiveisussa. Nyt se soi päässäni. Ikuisesti.















4. syyskuuta 2016

When life gives you lemons...

Festareiden jälkeen olen lähinnä kokenut erilaisia asioita... Olen ajellut vesijetillä - joka itseasiassa on ehkä hauskinta mitä voi selvinpäin tehdä - Kiipeillyt Flowparkissa ja selättänyt korkeanpaikankammon sekä pienen kohmelon puhtaan kuolemanpelon avulla, taas kerran luopunut rastoista, laittanut labretin takaisin ja arvaatte varmaan - luopunut siitä, saanut olkapäätauointini valmiiksi ja todennut että tatuointikuume ei todellakaan loppunut siihen, ostanut ensimmäistä kertaa koskaan syyskukkia sesonkiaikaan, päivittänyt Spotifyni Premiumiin niinkuin aikuinen tekee, tajunnut vauvani kasvaneen aikuiseksi vaikka kaksi vuotta sitten oli vasta eilen, ollut mukana järjestämässä kaksia täysin erilaisia, paljon kiitosta saaneita tapahtumia, tuntenut itseni onnistujaksi ja toisinaan tuntenut itseni epäonnistujaksi, mutta ennen kaikkea - lupautunut lintuemoksi kahdelle undulaattipojalle. Potentiaalisimmat nimiehdotukset on heitetty jo pöytään itkunsekaisen naurun saattelemana. 

When life gives you lemons, goddamn make it something better than lemonade.