18. tammikuuta 2017

Tatuointihypetystä ja hipsterkahviloita

Voitin Below Zeron Instagram-jouluskabassa tatuointilahjakortin ja ensiviikolla olisikin aika istua piinapenkkiin lahjakkaan Albanin neulan alle. Moni on tulevaa ihotaidetta nähnyt täälä blogissa aiemminkin joissain sisustuspostauksissa, kun olohuoneemme seinää on koristanut suuri maalaus H. R. Gigerin työstä "Birth Machine" - Läpileikkaus pistoolista, jossa luotien tilalla istuu pieniä hahmoja aseet käsissään. Alkujaan teos on ottanut kantaa jatkuvasti kasvavaan liikakansoitukseen, mutta sillä on minulle henkilökohtaisempikin merkitys; Minä en halua lapsia. Teosta voi tulkita monella tavalla - Jotkut ajattelevat sen kertovan sotilaiden syntymisestä ihmisten sijaan, jotkut taas traumaattisen syntymän psykologisesta vaikutuksesta. Tarvitseeko tatuoinnilla välttämättä olla tarina? No, minä nyt kuitenkin kerroin sellaisen. Piirsin teoksen "Bullet babystä" hieman feminiinisemmän luonnoksen. Odotan innolla tulevaa viikkoa ja olen jälleen hieman lähempänä kyynärvarteni tatuoinnin unohtamista vaikka tuo pintavikainen raaja mukana roikkuukin. 

Jännitystä lieventääkseni olen käynyt mm. tutustumassa Hämeenkadulle avattuun, Latinoravintolaksi itseään kutsuvaan, hipsterimestaksi nimeämääni kahvila, ravintola, lounge Living Roomiin, josta ystäväni vinkkasi minulle. Avajaiset oli viimeviikon perjantaina ja - Tuomio? Siideri maistuu aina paremmalle (lue: kalliimmalle) pöytiintarjoiltuna omassa kaupunkiolohuoneessa, ilmapiiri oli mukavan chilli ja mikä meikäläisen visuaalisesti kauniita asioita rakastavaa silmää helli, oli paikan yleinen habitus. Nättiä! Pysähdyn mielelläni tänne after workeille tai palaveriin. 





12. tammikuuta 2017

Pieni suuri hiuspostaus

Täytyy myöntää kaltoinkohdelleeni hiuksiani niin kauan kuin olen niitä jollain tavalla kohdellut. Teini-iän mustasta ollaan tultu pitkä ja kirjava matka, vaikka edelleen vannon värjääväni hiukseni takaisin jos ne koskaan kasvavat pitkiksi. Viimeisin sivuvärjäyskokeiluni on vihdoin saavuttanut sellaisia tuloksia että voin sanoa olevani tyytyväinen. Tummanruskea/vaaleanpunainen yhdistelmässä, ja mitä kaikkea muuta se ehtikään siinä välissä olla, oli vähän turhan jyrkkä kontrasti. Tukka näytti oikeastaan hyvältä tasan kiinni. Nyt tummaa on vaalennettu ammattilaisen käsittelyssä Day Spa Studio Feel It:ssä, koko kuontaloa on sävytetty mahdollisimman kylmäksi ja löydän hiuksista joka päivä uusia vivahteita joista pidän.

En ole koskaan ominpäin saanut vaalennettua hiustani sitä lämpimän keltaista pidemmälle. Tuo ikuinen perkele, punapigmentti on vahva minussa. Hopeashampoot ja kaikenmaailman sävytteet on meikäläiselle askel tuntemattomaan. Erityisen tyytyväinen olen vaaleamman osan juureen, joka on sävytetty oman hiusvärini mukaan hyvin kylmäksi ruskeaksi ja liukuvärjäytyy siitä helmen vaaleanpunaiseksi. Täsmäaseena kylmän sävyn ylläpitämiseksi hain Prisman hyllystä entten tentten -menetelmällä ensimmäisen hopeashampoon joka käteen tarttui ja pallottelin hetken platinan ja helmensävyisen color maskin välillä. Latvalla taas on jotain omaansa meneillään, sillä kylpyhuoneen peili heijastelee takaisin jopa vihreän sävyjä, ilmeisesti liiallisenkin hopeashampoon käytöstä(?) Kuinka näitä naisten tuotteita ajetaan? Jos tässä nyt jossitellaan, niin ehkä se helmensävyinen olisi kuitenkin pelastanut tämän tilanteen.

Locksterilla joka kerta kiinnittäessäni asiakkaille kuiturastoja, iskee aivan suunnaton takkukateus. Kuitenkin käytettyäni juuri 120€ lahjakortin kampaamoon, koen ristiriitaisia fiiliksiä siitä haluanko nyt peittää tämän viisi tuntia kestäneen, jopa onnistuneen sävytysprojektin noilla oi, niin jumalaisilla hiuskuiduilla, joiden nimeen vannon yhtälailla kuin  mustan värin.

Huomaa aikaleima


Ennen ja jälkeen vaalennuksen

At the moment




2. tammikuuta 2017

Myrskyn jälkeen

Herran vuonna 2016 päätin olla stressaamatta joulua ja uuttavuotta lainkaan. Oikeastaan luovuin tarpeettomasta yliajattelusta jo kesän tienoilla. Jätin joulusiivon ja safkaostokset tekemättä ja lähdimme joulunviettoon ystävättäreni luo kaupungin toiselle laidalle. Komeammalle puoliskolleni olin näppäränä likkana nikkaroinut höylä- & sutitelineen jalavasta sekä pleksistä. Täydensin settiä vielä Bluebeards Revengen uudella sudilla ja erilaisilla miesten tököteillä salmiakkisuklaata unohtamatta. 

Saadessani häneltä oman lahjakuoreni, tuntui antamani paperikassin sisältö hyvin vaatimattomalta. Muistan kun ystävättäreni uteli minulta aiemmin joululahjatoiveitani ja oli tullut siihen tulokseen että tarvitsen hemmottelua tai vaihtoehtoisesti lomaa tästä sietämättömän keveästä arjesta, ja kielsin häntä ostamasta mitään. Siinä pienessä kuoressa oli enemmän hemmottelua kuin keskivertoihminen kykenee käsittelemään niin pienessä ajassa. Kasvohoito, kokovartalohieronta, jalkahoito sekä käsihoito... Kolme ja puoli tuntia kun joku vain mälvää sinua kauneushoitolassa. Tämän lisäksi pääsin kampaajalle juomaan cappuccinoa samalla kun sävytettiin tämä ikuisuusprojektikuontalo kerrasta vaaleammaksi ja kylmemmäksi. Keskustelu siitä etten tahtonut ystävättäreni ostavan minulle mitään, johti yhteisen laivamatkan varaamiseen vuoden alkuun, joten siinä sitä lomaa kaukana kaikesta, jonka tarpeessa olen ollut. Minunlaiselleni köyhyysrajan alapuolella aina eläneelle vaatimattomalle ikiopiskelijalle tämä on kuin pullo hunajaa. 

Päivää myöhemmin sain viestin itse Alban Essexiltä, jossa hän kertoi minun voittaneen huntin tatuointilahjakortin Belowzerolle. Kuka minä olen ja mitä on tapahtunut Jessicalle? Eikä siinä vielä edes kaikki. Sittemmin luottokauneudenhoitajani otti yhteyttä ilmoittaakseen tarvitsevansa mallia rakennekynsiin sekä ripsiin uudelle liikkeelleen pelkillä materiaalikustannuksilla. Olen saanut tämän kaiken muutaman viikon sisään puoli-ilmaiseksi, ja minusta tuntuu samaan aikaan siltä kuin tukahtuisin sellaiseen oikein jalkapohjia kihelmöivään onneen, ja samaan aikaan siltä kuin en olisi ansainnut tätä kaikkea. Kuin olisin jotain velkaa kaikille tämän mahdollistaville osapuolille. Sanotaan ettei materia tuo onnea... Paskapuhetta, mutta uskon. 

Olen niitä ihmisiä jotka ovat kasvaneet arvostamaan mitä tahansa ilmaista, oli se sitten kuppi kahvia tai ämpäri täynnä märkiä villasukkia. Viime vuosi parani loppuaan kohden viimeistä päivää myöden ja olen nyt virallisesti saanut kaiken mistä pieni ihminen voi kerralla haalveilla. Saavillinen rakkautta päin naamaa. Minä toivon että tällaisiin ylellisyyksiin ei totu, sillä ystäväni lupasi jo tuoda minulle pullon lasolia ja lyödä minua turpaan jotta tipun keskiluokkaiselta pilveltäni takaisin todellisuuteen.







Ajatuksesi minulle on kuin
maailman pehmein täkki


                                         vasten selkäni rosoista pintaa.