11. maaliskuuta 2017

Melankoliaa ja parhaita päiviä

Kaksi viimeistä syntymäpäivääni ovat olleet ikimuistoisia. Kahdella täysin eri tavalla. Viimevuonna itkin... Oikeastaan koko päivän. Ensin sen takia että olen nainen ja naiset nyt vaan toisinaan itkee elämäänsä. Etenkin syntymäpäivinään. Toisekseen sen takia että koirani nakersi puupalikkaa vähän turhan innokkaasti ja meinasi tukehtua siihen. Tärisevin käsin itku kurkussa tavoittelin eläinlääkäriä, jolloin mieheni otti puhelimen kädestäni ja sanoi että "Eihän tosta nyt tuu mitään" ja hoiti puhelun loppuun. Viimeistelin illan kahdella siiderillä veitsellä leikattavan hiljaisessa ilmapiirissä. 

Tänävuonna syntymäpäiväni oli hyvin erilainen. Olin edellisenä päivänä saanut asennettua kuiturastat takaisin kuontalooni ja aamu alkoikin niiden koristamisella Locksterin hellässä huomassa. Kävimme Onkiniemen rannassa kävelemässä kameran kanssa ja parikin oikein hyvää otosta jäi käteen. Kiitos Loska! Ilta jatkui äidin ja systerin kanssa Ineziin lasilliselle, josta mieheni ohjasi minut Ravintola Franklyyn syömään taivaallista lohta ja maailman suklaisinta suklaakakkua. Hyvin voitettujen bilispelien kautta kotiin, johon odotin illan päättyvän, mutta... Kotona odotti pöytä täynnä germinejä, ruusuja, suklaata ja paperi... Ensinnäkin hän muisti että gerbera on lempikukkani ja sen sekoittaminen pikkusiskoonsa germiniin on vain inhimillistä, mutta se paperi... Hän oli hommannut itselleen opetusluvan, jotta voi itse opettaa minut ajamaan autoa. Minut, jolla ei ikipäivänä olisi varaa ajokorttiin. Itkuunhan sekin ilta sitten päättyi, mutta ne oli erilaisia kyyneleitä ne. 


22-vuotias minä on väsynyt, mutta onnellinen. 







2 kommenttia:

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.