28. syyskuuta 2017

Itsensä kanssa kamppailua

Oon juonut kahvia viimesen kymmenen vuoden ajan vähintään pari kuppia päivässä, parhaimmillaan puhutaan tusinasta. Tänään on kahdeksas päivä ilman. Miksi? Viikko takaperin löysin itseni jälleen paniikkikohtauksen kourista. Tajusin olevani sekä henkisesti että fyysesti todella väsynyt. Tajusin, että mun on tehtävä jotain oikeesti itseni hyväks, eikä niinkun olis mukavinta. Kai mä ajattelin, että jos mun olis mahdollista lopettaa kahvinjuonti, niin mun olis mahdollista lopettaa myös tupakointi. Tupakoinnin lopettamiseen on vippaskonsteja yhtä paljon kun on tupakoijiakin ja mä olen koittanut ainakin puolia niistä. Katoin eräs ilta sellasta sarjaa kun Hoarders, joka kertoo siis hamstraajista. Aihetta sivuten, takerruin ohjelman psykologin sanoihin. Tajusin, etten voi muuttaa jotain ongelmaa samalla ajatusmallilla, jolla oon kehittänyt sen. 

Köyhän on turha haaveilla, mutta tupakoinnin lopettaminen on ollut mun mielessä jo pitkään. Se ei vaadi rahaa. Se ei vaadi sulta mitään. Tupakoinnin lopettaminen tois mulle varmasti ainakin osan niistä voimavaroista, joita mä tarvin tän syksyn läpi runnomiseen. Mä oon väsynyt nukahtaan sohvalle, oon väsynyt sumuisiin ajatuksiin ja pelkoon sairastumisesta. Haluan nostaa pinnalle ajatuksiani viiden vuoden takaa. 

"Halu käyttäytyä yhteisön normien mukaisesti. Tottumus tupakoimiseen kahvin kanssa ja ruuan jälkeen. Joskus ympäristö tai tilanne vaan vaatii savukkeen. Mielihyvä, keskittymiskyvyn paraneminen sekä akuutin stressin sietokyvyn kasvu. Epämiellyttävien tilanteiden välttäminen, tunnereaktion sieto tai vahvistaminen. Kiireiden keskellä tupakka tarjoaa hengähdystauon, hetken pysähtymisen ja aikaa koota ajatuksia."

Kuinka sen kahvinjuonnin lopettamisen kanssa sujui? Ensimmäinen pari kolme päivää oli kai vähän kurjempia, mutta tänään mä oon virkeämpi kun muistan olleeni pitkään aikaan. Mun ei tarvinnut torkuttaa herätyskelloa toissapäivänä, eilen, eikä tänään. Keskityn paljon paremmin, saan aikaan ja voin hyvin. Mä en tiedä onko muutos fyysinen vai psyykkinen, mutta tää on helvetin hyvä. Pahimpiin kitkuihin oon juonut silloin tällöin kupin teetä, mutta oikeastaan päänsäryt ja muut fyysiset oireet vaan loistaa poissaolollaan. Uskon että mun suhde savukkeisiin on samalla tavalla lähinnä psyykkinen. 

Jos mun, joka pidin itseäni pahemman luokan kofeinistinä, oli näin helppo luopua kahvista, niin mikä jumalauta siinä röökissä on muka erilaista? Ei mikään. Se on mun päässä.






Savua lattianrajassa
Kyljissä kalisee vaan luut 
                               ja mun sydän

Raotat sun silmäluomia kun haaveilen huomisesta
Vakavissa ilmeissä täyteläisyys

Älä vastaa kun kysyn 
                                             millaista olisi olla parempi.
                                                                                                                                                        JK


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.